LENTOJA JA MUUTA MUKAVAA....

Hyvää keskiviikko-päivää. Viikonloppuna tuli tosiaan vähän shoppailtua kaikenlaista uutta tiloihin ja remonttiakin aloittelin tuonne isommalle puolelle. Sinne olisi tarkoitus sitten vähän isommat jumppatilat saada. Toki siellä ei mitään lavatansseja järjestetä, ei niin isot tilat ole, mutta kuitenkin on isommat tilat valmennusasiakkaille ja pieniä ryhmiäkin siellä voi vetää.




Tänään vähän huononlaisesti alkoi päivä. Tai alku oli ihan hyvä, aikalailla samaan tapaan kuin muutkin päivät alkoi. Ensin aamupuuro ja -kahvit, tv:n ääreen katsomaan eilinen Holby Cityn sairaala, jota en ehtinyt eilen katsoa ja uuden käsityöinnostuksen, eli patalappujen virkkausta. Virtaa oli taas sen verran paljoon, että ajattelin hiukan aiemmin lähteä töihin kävelemään. Kävellessä sitten, todella hienosti, värkkäsin puhelinta ja vedin niin komiasti nurin pyörätiellä että oksat pois ja pala latvaa. Onneksi menin varmaan osittain oikealle takamukselle, enkä suoraan selälleen, koska sen verran suorin vartaloin menin, että selkä olis voinut kyllä pahasti mennä siinä lennossa :(. Ei oo kyllä pitkään aikaan mikään käyny noin kipeesti. Viittä vaille kyyneleet tuli silmiin ja piti hetki kävellä ympyrää ja vähä miettiä, että mihin suuntaan nyt... Ehkä pääsi pari ärräpäätäkin, ehkä... Mutta nekin oli osoitettu kyllä omalle tyhmyydelle! Miksi pitää kävellä, liukkaalla, puhelinta samalla värkäten? Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa! Tässä tapauksessa takamus, kyynärpää (joka on muuten varmaan huomenna komeen värinen...) ja käden sivusyrjä (joka komeesti turposi...) No onni onnettomuudessa kuitenkin. Luita ei onneksi menny poikki, kipiä on koko oikee puoli, muuten ok ja päätäni en lyöny (jos siellä nyt jotakin sellaista suojeltavaa on ;) ). Huomenna oon varmaan ihan sini-violetti, sen verran herkästi mustelmia tulee...



Tässä tuli nyt sitten ensimmäinen Onni Bussi-lippukin osteltua ja perjantaina pitää sitten tuossa shellin vieressä reippaana törröttää, että pääsee matkaan mukaan. Nimittäin Vaasaa kohti suuntaan jo perjantai aamupäivällä. Menen jo muun perheen edeltä siskoa auttelemaan nuorimman siskontyttöni rippijuhlien järjestämisessä. Muu perhe tuleekin sitten kokonaisuudessaan sunnuntai aamuna perässä. (olivat muuten pikkuisen mielissään, kun on vielä kellojen siirtäminen ja joutuvat tosi aikasten lähteen =) =) ). Ei viitti viedä sinne kolmea autoa, niin minä valitsin bussin. Saan matkalla sitten tehä töitä tai virkata patalappuja tai mitä nyt oon siihen mennessä keksinyt, sinne on vielä pitkä aika ;).


Tänään sitten suuntaan kohti luennon pitoa. Hyvinvointi-luentoa olisi tarkoitus vetää naisporukalle. Ihan kiva lähteä uudelle porukalle kertomaan hyvinvoinnin tärkeitä asioita=). Vielä muutama asiakas ennen sitä ja maalaushommia.


Sitten vielä ihana uutinen! Kevät lähestyy! Ensimmäiset joutsenet bongattu eilen!

"Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkein niinkuin joutsen"

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin, oikein ihanaa loppuviikkoa kaikille! 

ENSIMMÄINEN JUMPANVETO JA EPÄMUKAVUUSALUE

No niin nyt minä olen virallisesti oman epämukavuusalueeni ylittänyt ja vetänyt sen ensimmäisen "oikean jumpan". Niinkuin vähän tuossa aiemmin kirjoittelin, niin se oli mulle aika kova kynnys lähteä "ihmisten eteen jumppailemaan". En tiedä mistä se johtuu, koska minä vedän tosi paljo luentoja ja oon esiintynyt isoillekin porukoille, enkä yleensä edes jännitä sitä. Mutta jotenki tämä oli mulle aika iso juttu. Ja nyt kun se on takana ja se meni kyllä tosi mukavasti, enkä saanut potkuja heti ekalla kerralla. Kuulemma saan tulla ensi kerrallakin =).

Ja minkä kaikista mahtavinta, huomasin, että oikeastaan tykkäsin siitä hommasta. Eli tykkään kai sitten virallisesti myös jumpan vetämisestäkin =). Tästä tulee taas vähän kouluajat mieleen, kun hoitajaksi opiskelin. Olin aina joka harjoittelupaikassa silleen, että joo tää on ihan kivaa, voisin tehdä täälläkin töitä tai tehdä tätäkin työtä. Varmaankin tämä johtui siitä, että olen aika henkeen ja vereen hoitaja, niin sen vuoksi paikalla ei lopen ole mitään merkitystä, vaan tykkään tehdä hoitajan hommia lähes joka paikassa. Niin olisikohan nyt niin, että tykkään tästä hommasta niin paljon, että tässäkin ei ole väliä mitä se homma on ja missä, niin aina minusta se on kivaa ;).


Nyt sitten haastankin kaikki tekemään jotakin mikä on omalla epämukavuusalueella. Se voi liittyä liikuntaan, hyvinvointiin tai ruokaan, sillä ei ole väliä.Sitä ei ikinä tiedä kuinka epämukavista paikoista ja jutuista löytää suurimman ilon.

Esim. näin ;) 

Oikein mukavaa hiihtoloman loppua kaikille ja aktiivista tulevaa viikonloppua! 

AJATUKSIA HYVINVOINNISTA

Nyt kun toimin yrittäjänä, niin minut määritellään hyvinvointialan yrittäjäksi, niin minä mietin usein, että mitä oikeastaan tarkoittaa hyvinvointi? Jos ihan tasan tarkkaan mietitään ja katsotaan sanakirjasta, niin Wikipedian mukaan hyvinvointi viittaa vaurauteen ja hyvää terveydentilaan. Yhteiskunnallisena käsitteenä sille on olemassa erilaisia määritelmiä ja mittareita. Hyvinvointi on subjektiivinen käsite, joka koostuu useista tekijöistä ja siigen kuuluvat sekä mitattavat, että yksilökohtaiset arvotukset ja tuntemukset. Jos hyvinvoivalla ihmisellä pitää olla hyvä terveydentila, niin voiko ihminen jolla on joku perussairaus olla terve, hyvinvoiva? Onko tällainen ihminen sairas.... Jos mitataan ihan tasan tarkkaan tuon edeltävän määritelmän mukaan, hän ei olisi hyvinvoiva. 


Toinen mitattava määre on vauraus. Mitä jos ihminen onkin itsestä johtumattomista syistä vaikka työtön. Eli hän ei sillä hetkellä ole näiden mittareiden mukaan hyvinvoiva.... Mutta myös hän voi olla erittäin tyytyväinen elämäänsä, onnellinen kaikin puolin... Tuoko raha onnea? Minun mielestäni vastaus on ei. En tiedä mitä te ajattelette, mutta minä olen vahvasti sitä mieltä, että raha ei tuo onnea. No se on minunkin pakko myöntää, ettei suomen maassa pärjää ilman rahaa eli on sitä pakko olla, ainakin sen verran, että saa pakolliset asiat maksettua, mutta se, että rahaa on niin paljon, että voi rauhassa ostella, säästämättä sen kummemmin, asioita, ei mielestäni tuo kuitenkaan onnea. Tästä asiasta tietenkin voi joku olla eri mieltäkin, tämä on vain minun ajatukseni. 


Tämän vuoksi minusta on paljon parempi määritellä elämänlaatua. Wikipedia sanoo elämänlaadun olevan ihmisen kokema terveydellinen, psyykkinen, sosiaalinen ja elinympäristöön liittyvä tyytyväisyys suhteessa hänen tarpeisiinsa. Minusta tuo on jotenkin kivasti sanottu; tyytyväisyys suhteessa hänen tarpeisiinsa. Meillä ihmisillä on hyvin erilaisia tarpeita. Toiset ovat esimerkiksi tyytyväisiä vähäisempään mammonaan. Toiset eivät koe itseään "sairaaksi" vaikka heillä saattaa olla perussairauksia. Toiset pärjäävät esimerkiksi vähäisemmillä teknisillä laitteilla, eivät tarvitse esim. uusimpia puhelimia. Who onkin kehitellyt mittarin, jossa elämänlaatua katsellaan 6:sta eri kulmasta. Elämänlaatu arvioidaan fyysisen terveydentilan, psykologisen terveydentilan, toimintakyvyn, sosiaalisten suhteiden, ympäristön ja arvojen mukaan. Ei siis pelkän terveydentilan mukaan. 


En tiedä taas mistä tällaisia ajatuksia kumpuaa =). Jotenkin oli vain tällainen "avautumisolo", kun on niin kiva sää ulkona ja jotenkin itsellä sellainen tasapainoinen, seesteinen olo =). Varmaankin se tekee, kun hiukan stressitaso laskenut ja viikonloppuna on tiedossa mahtava mökkireissu kavereiden, heidän perheidensä ja oman perheen kanssa ;). Mukava päästä vähän viettämään vapaa-aikaa. 

Päätä olla onnellinen tänään 

ja elää tyytyväisenä siitä mitä sinulla on. 

Ehkä et voi saada kaikkea maailmassa, 

mutta ehkäpä voit pitää siitä mitä sinulla jo on.

KUULUMISIA

Huh, huh. Nyt on vähän huono omatunto, kun huomasin ihan konkreettisesti kuinka kauan on siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. On vaan ollu niin kaikkea ja aika tuntuu menevän niin sikanopeesti, ettei mukana pysy. Faceen olen kuitenkin aika reippaasti päivitellyt juttuja ja kuvia=).

No nyt sitten olen täällä uusissa tiloissa yritykseni kanssa. Avajaiset oli viikonloppuna ja nyt tällä viikolla olen paikalla ollut ensimmäisiä kertoja. Työnteossa on mennyt kyllä nämäkin päivät. Uskomatonta kuinka paljon saa aikaiseksi, kun saa vain tehdä omia juttuja ilman, että vierestä kuuluu miau (eli haluan ulos, ruokaa huomiota....) tai Hau (eli vähä samat kuin edellä tai sitten pahankurinen, järkyttävän iso kissa kiusaa pikkuvauvaa. Eli siis 32kiloista koiraa, joka on ajokoiran ja berninpaimenkoiran sekoitus, kiusaa 5kiloinen, erittäin isolla egolla varustettu Manu-kissa...) Tai sitten vieressä istuu puheripulinen lapsi tai toinen joka haluaa aina ilmoittaa minne menee, tietää mitä äiti tekee jne.. jne... Jokainen jolla on a) eläimiä b.) lapsia tietää mistä puhun ;).

Paljon uutta juttua tulee keväällä. Kahvakuulaa, liikuntaryhmää, ruoanvalmistusta, näistä voit lukea lisää nettisivuiltani. Näitä suunnitellessakin on mennyt aikaa. Kalenteri toisessa kädessä ja toisessa suunnitelma. Mutta näinhän se aina menee. Tuo kahvakuula oli kyllä toisaalta kauheen hauska, kun en oikeastaan ollut ajatellut, että sitä alan vetämään. Mutta sitten yksi pitkäaikainen asiakkaani kävi ekan kerran tiloissani ja katsellessamme tiloja tuumasi ikkunasta katsoessaan, että "jaa, tuossa alat sitten vetämään meille kahvakuulaa". No, sitä tietenkin tarjotaan mitä asiakkaat haluavat eli kahvakuula alkaa 12.4 ja juurikin tuolla ulkona=). Pitää vain ensin vähän tutustua mitä tuolta pihalta oikein löytyy, mutta eiköhän sieltä sen verran löydy tasaista maata, että kahvakuulailu onnistuu. Tavataan siis kahvakuulan merkeissä huhtikuussa!

Omasta treenistä sen verran, että ikävä kyllä olen joutunut toteamaan, että minulle tuo Bikini Challenge on vähän liian suuri haaste :(. Ei niinkään treenien vuoksi, ne on ihan sikamahtavia ja teen niitä nyt ja kyllä jatkossakin. Mutta minulla ei vaan tällä hetkellä ole aikaa treenata noin paljon... Oon nyt tehny varmaankin 10-12 tunnin päiviä yrityksen kanssa ja sitten vielä käynyt tk:ssa sairaanhoitajan hommissa... ja nyt on tilanne se, että vähän alkaa oleen väsy... Joten oon ensin joutunut vähän vähentämään treeniä ja nyt ensi viikolla jätän ainakin toistaiseksi Tk työn, ainakin tauolle.

Mutta jotakin positiivistakin on tapahtunut, ei pelkästään vain negatiivista. Oon ihan älyttömän tyytyväinen tähän päätökseeni laittaa nämä omat tilat ja "tykittää" tätä yritystä. Tämä on se juttu, josta minä nautin aivan suunnattomasti =). Ja nyt alkaa pikku hiljaa asiakkaatkin heräämään, että tällainen yritys on, niin alkaa olemaan töitäkin ihan kivasti. Ja ensi viikolla pääsen kokeilemaan oman epämukavuusalueeni laajentamista.... Aloitan nimittäin ensi viikolla kansalaisopiston jumpan vetämisen. En oo oikein ennen "perusjumppaa" vetänyt, joten siksi ollaan epämukavuusalueella. En oikein kauheasti osaa olla liikuntapuolella "esillä" ja muiden katseiden alla, joten siinä vain tulee, epämukava olo =).Mutta minähän aina sanon asiakkaillenikin, että epämukavuusalueella pitää aina joskus käydä ja tämä on kyllä minulle sitä. Odotan kyllä ihan kamalasti jumpan vetämistä ja palautetta tietenkin mitä saan jumppaajilta. Itse ainakin olen tyytyväinen jumppaan, jonka tein ja odotan innolla, että pääsen sitä vetämään!

Tässäpäs tällaisia pikaisia kuulumisia.

"Muutos on väistämätön,
sano siis elämälle tahdon ja levitä siipesi"