ENSIMMÄINEN JUMPANVETO JA EPÄMUKAVUUSALUE

No niin nyt minä olen virallisesti oman epämukavuusalueeni ylittänyt ja vetänyt sen ensimmäisen "oikean jumpan". Niinkuin vähän tuossa aiemmin kirjoittelin, niin se oli mulle aika kova kynnys lähteä "ihmisten eteen jumppailemaan". En tiedä mistä se johtuu, koska minä vedän tosi paljo luentoja ja oon esiintynyt isoillekin porukoille, enkä yleensä edes jännitä sitä. Mutta jotenki tämä oli mulle aika iso juttu. Ja nyt kun se on takana ja se meni kyllä tosi mukavasti, enkä saanut potkuja heti ekalla kerralla. Kuulemma saan tulla ensi kerrallakin =).

Ja minkä kaikista mahtavinta, huomasin, että oikeastaan tykkäsin siitä hommasta. Eli tykkään kai sitten virallisesti myös jumpan vetämisestäkin =). Tästä tulee taas vähän kouluajat mieleen, kun hoitajaksi opiskelin. Olin aina joka harjoittelupaikassa silleen, että joo tää on ihan kivaa, voisin tehdä täälläkin töitä tai tehdä tätäkin työtä. Varmaankin tämä johtui siitä, että olen aika henkeen ja vereen hoitaja, niin sen vuoksi paikalla ei lopen ole mitään merkitystä, vaan tykkään tehdä hoitajan hommia lähes joka paikassa. Niin olisikohan nyt niin, että tykkään tästä hommasta niin paljon, että tässäkin ei ole väliä mitä se homma on ja missä, niin aina minusta se on kivaa ;).


Nyt sitten haastankin kaikki tekemään jotakin mikä on omalla epämukavuusalueella. Se voi liittyä liikuntaan, hyvinvointiin tai ruokaan, sillä ei ole väliä.Sitä ei ikinä tiedä kuinka epämukavista paikoista ja jutuista löytää suurimman ilon.

Esim. näin ;) 

Oikein mukavaa hiihtoloman loppua kaikille ja aktiivista tulevaa viikonloppua!