KEVÄTTÄ RINNASSA

Hui, että aika menee kyllä nopeasti, tuntuu aina, että justiinsahan minä kirjottelin tänne ja sitte totuus aina paljastuu, kun katsoo päivää.... 22.3 viimeksi olen kirjoitellut ja olisin tosiaan voinut vannoa, että ainakin viime viikolla kirjoitin =).

Mutta nytpäs korjataan tilanne!



Varmaankin sen vuoksi mennyt viime viikot niin vauhdilla, kun olen taas remontoinut vähän lisätiloja tänne yritykseni tiloihin. (mulla on vähän vielä auki se, miksi tätä paikkaa kutsun... Työpaikka, tilat, yrityksen tilat, Nikkarintie....) No jospa hyvä nimi jossain vaiheessa tulisi. Työpaikaksi kutsun yleensä kotona, asiakkaille tämä on "mun tilat" tai toimisto, eli rakkaalla lapsella on monta nimeä, niinkuin sanotaan. Ja tosiaan on kyllä rakkaaksi tullut tämä paikka. Oon todella paljon kiinnittänyt huomiota yksityiskohtiin ja sisustuselementteihin. Tyttäret moittivatkin siitä, kun ostan jotakin tänne, niin menee todella kauan. Peilejäkin esim. etsittiin todella kauan, useasta paikasta ja aina oli jotakin, tämä olis hyvä mutta, tämä mutta... Mutta, mutta, haluan sellaiset tilat joissa minä itse viihdyn ja kun tilani ovat "minun näköiseni" uskon, että asiakkaanikin viihtyvät silloin=).

Nyt on hakusella hyllyjä ja tässäkin sama homma... Ihan kiva, mutta.... Mukavan näköinen, mutta.... Torista kyllä löytyi muutama tosi kiva, mutta (heh, heh alkaa jo itteeki naurattaan nää mutta...) aika kaukana olivat eli ei viittis ajaa hakeen ja kuljetus on aina oma lukunsa miten se menee... No viikonloppuna ajattelin lähteä taas Ylivieskaan shoppaileen, mutta... Aika jännä, että nyt on vähä kaverit hukassa, tytöt ei oikein haluais lähteä mukaan =) =).



Viime viikolla loppui ensimmäinen täällä järjestämäni Ruokakaapit KUNTOON-ryhmä. Tammikuusta saakka ollaan tehty tiivistä yhteistyötä. Mukavia tuloksia ryhmästä tuli ja ennenkaikkea ahaa- elämyksiä omasta ruokavaliosta ja tietenkin nyt uudesta ruokavaliosta. Kaikki ryhmässä olleet olivat tyytyväisiä ryhmään siinä, että olivat saaneet mitä tulivat hakemaan. Ja ennenkaikkea se, mitä minä aina jännitän ryhmän vetäjänä, niin myös minä olin täyttänyt heidän odotuksensa. Ja ilokseni voin sanoa, että jokainen ryhmässä ollut jatkaa jollakin tavalla minun kanssani matkaa, joka on vasta alussa, heidän omien sanojensakin mukaan. Muutama jatkaa jatkoryhmässä, toiset yksilövalmennuksessa tai muulla tavalla, mutta tosiaan jokainen jollakin tavalla ja se on paras "palkka" valmentajalle. Syksyllä sitten taas tulee uusia ruokakaapit KUNTOON- ryhmiä, joten jos ne kiinnostavat, niin kannattaa pitää silmät ja korvat auki.

Tänään onkin sitten tämän minun "toisen lapseni" aika taas. Eli Kattilat KUNTOON- ruoanlaittoryhmiä olisi kahtena iltana peräkkäin. Tämä on ollut kyllä myös kivaa ja asiakkaat ovat hyvin ottaneet ne vastaan. Tässä vain tuli sellainen pieni järjestely fiba... Kahtena päivänä peräkkäin, ei mikään paras idea. Tuntuu etten oikeen oo vieläkään selvillä kuka tulee, minne tulee, mitä ruokaa laitetaan ja onkohan kaikki raaka-aineet varattuna. Tosi tarkkaan pitää koko ajan kattoa muistiinpanoja ja käydä mielikuvaharjoitteita iltaa varten. Eli tästä lähtien, joo- ei peräkkäisinä päivinä!


Tässäpäs näitä kuulumisia tällä kertaa, paljon kaikkea touhua ja tohinaa, mutta minä nautin ihan täysillä kaikesta. Ajattelen aina, kun minulla on yksilöasiakas, että joo tää on parasta. Sitten kun on valmennusryhmä, eiku tää oliki sitä mukavinta.... Sitten on jumppa ja ai tää on parasta.... Eli siis kaikki on varmaankin mulle kivointa ja tää on vaan niin mukavaa kaikki.

Kelitkin alkaa pikkuhiljaa lämpenemään, eli ulkona liikkuminen on aina vain mukavampaa! Ensi viikollahan alkaakin ulkona Kahvakuulaillen KUNTOON, jota odotan innolla. Tuossa pihassa on meille varattuna puolen hehtaarin tontti, niin eiköhän me mahduta sinne=). Mukaan vain iloinen mieli ja lämmintä vaatetusta ja siellä nähdään.

LENTOJA JA MUUTA MUKAVAA....

Hyvää keskiviikko-päivää. Viikonloppuna tuli tosiaan vähän shoppailtua kaikenlaista uutta tiloihin ja remonttiakin aloittelin tuonne isommalle puolelle. Sinne olisi tarkoitus sitten vähän isommat jumppatilat saada. Toki siellä ei mitään lavatansseja järjestetä, ei niin isot tilat ole, mutta kuitenkin on isommat tilat valmennusasiakkaille ja pieniä ryhmiäkin siellä voi vetää.




Tänään vähän huononlaisesti alkoi päivä. Tai alku oli ihan hyvä, aikalailla samaan tapaan kuin muutkin päivät alkoi. Ensin aamupuuro ja -kahvit, tv:n ääreen katsomaan eilinen Holby Cityn sairaala, jota en ehtinyt eilen katsoa ja uuden käsityöinnostuksen, eli patalappujen virkkausta. Virtaa oli taas sen verran paljoon, että ajattelin hiukan aiemmin lähteä töihin kävelemään. Kävellessä sitten, todella hienosti, värkkäsin puhelinta ja vedin niin komiasti nurin pyörätiellä että oksat pois ja pala latvaa. Onneksi menin varmaan osittain oikealle takamukselle, enkä suoraan selälleen, koska sen verran suorin vartaloin menin, että selkä olis voinut kyllä pahasti mennä siinä lennossa :(. Ei oo kyllä pitkään aikaan mikään käyny noin kipeesti. Viittä vaille kyyneleet tuli silmiin ja piti hetki kävellä ympyrää ja vähä miettiä, että mihin suuntaan nyt... Ehkä pääsi pari ärräpäätäkin, ehkä... Mutta nekin oli osoitettu kyllä omalle tyhmyydelle! Miksi pitää kävellä, liukkaalla, puhelinta samalla värkäten? Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa! Tässä tapauksessa takamus, kyynärpää (joka on muuten varmaan huomenna komeen värinen...) ja käden sivusyrjä (joka komeesti turposi...) No onni onnettomuudessa kuitenkin. Luita ei onneksi menny poikki, kipiä on koko oikee puoli, muuten ok ja päätäni en lyöny (jos siellä nyt jotakin sellaista suojeltavaa on ;) ). Huomenna oon varmaan ihan sini-violetti, sen verran herkästi mustelmia tulee...



Tässä tuli nyt sitten ensimmäinen Onni Bussi-lippukin osteltua ja perjantaina pitää sitten tuossa shellin vieressä reippaana törröttää, että pääsee matkaan mukaan. Nimittäin Vaasaa kohti suuntaan jo perjantai aamupäivällä. Menen jo muun perheen edeltä siskoa auttelemaan nuorimman siskontyttöni rippijuhlien järjestämisessä. Muu perhe tuleekin sitten kokonaisuudessaan sunnuntai aamuna perässä. (olivat muuten pikkuisen mielissään, kun on vielä kellojen siirtäminen ja joutuvat tosi aikasten lähteen =) =) ). Ei viitti viedä sinne kolmea autoa, niin minä valitsin bussin. Saan matkalla sitten tehä töitä tai virkata patalappuja tai mitä nyt oon siihen mennessä keksinyt, sinne on vielä pitkä aika ;).


Tänään sitten suuntaan kohti luennon pitoa. Hyvinvointi-luentoa olisi tarkoitus vetää naisporukalle. Ihan kiva lähteä uudelle porukalle kertomaan hyvinvoinnin tärkeitä asioita=). Vielä muutama asiakas ennen sitä ja maalaushommia.


Sitten vielä ihana uutinen! Kevät lähestyy! Ensimmäiset joutsenet bongattu eilen!

"Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkein niinkuin joutsen"

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin, oikein ihanaa loppuviikkoa kaikille! 

ENSIMMÄINEN JUMPANVETO JA EPÄMUKAVUUSALUE

No niin nyt minä olen virallisesti oman epämukavuusalueeni ylittänyt ja vetänyt sen ensimmäisen "oikean jumpan". Niinkuin vähän tuossa aiemmin kirjoittelin, niin se oli mulle aika kova kynnys lähteä "ihmisten eteen jumppailemaan". En tiedä mistä se johtuu, koska minä vedän tosi paljo luentoja ja oon esiintynyt isoillekin porukoille, enkä yleensä edes jännitä sitä. Mutta jotenki tämä oli mulle aika iso juttu. Ja nyt kun se on takana ja se meni kyllä tosi mukavasti, enkä saanut potkuja heti ekalla kerralla. Kuulemma saan tulla ensi kerrallakin =).

Ja minkä kaikista mahtavinta, huomasin, että oikeastaan tykkäsin siitä hommasta. Eli tykkään kai sitten virallisesti myös jumpan vetämisestäkin =). Tästä tulee taas vähän kouluajat mieleen, kun hoitajaksi opiskelin. Olin aina joka harjoittelupaikassa silleen, että joo tää on ihan kivaa, voisin tehdä täälläkin töitä tai tehdä tätäkin työtä. Varmaankin tämä johtui siitä, että olen aika henkeen ja vereen hoitaja, niin sen vuoksi paikalla ei lopen ole mitään merkitystä, vaan tykkään tehdä hoitajan hommia lähes joka paikassa. Niin olisikohan nyt niin, että tykkään tästä hommasta niin paljon, että tässäkin ei ole väliä mitä se homma on ja missä, niin aina minusta se on kivaa ;).


Nyt sitten haastankin kaikki tekemään jotakin mikä on omalla epämukavuusalueella. Se voi liittyä liikuntaan, hyvinvointiin tai ruokaan, sillä ei ole väliä.Sitä ei ikinä tiedä kuinka epämukavista paikoista ja jutuista löytää suurimman ilon.

Esim. näin ;) 

Oikein mukavaa hiihtoloman loppua kaikille ja aktiivista tulevaa viikonloppua! 

AJATUKSIA HYVINVOINNISTA

Nyt kun toimin yrittäjänä, niin minut määritellään hyvinvointialan yrittäjäksi, niin minä mietin usein, että mitä oikeastaan tarkoittaa hyvinvointi? Jos ihan tasan tarkkaan mietitään ja katsotaan sanakirjasta, niin Wikipedian mukaan hyvinvointi viittaa vaurauteen ja hyvää terveydentilaan. Yhteiskunnallisena käsitteenä sille on olemassa erilaisia määritelmiä ja mittareita. Hyvinvointi on subjektiivinen käsite, joka koostuu useista tekijöistä ja siigen kuuluvat sekä mitattavat, että yksilökohtaiset arvotukset ja tuntemukset. Jos hyvinvoivalla ihmisellä pitää olla hyvä terveydentila, niin voiko ihminen jolla on joku perussairaus olla terve, hyvinvoiva? Onko tällainen ihminen sairas.... Jos mitataan ihan tasan tarkkaan tuon edeltävän määritelmän mukaan, hän ei olisi hyvinvoiva. 


Toinen mitattava määre on vauraus. Mitä jos ihminen onkin itsestä johtumattomista syistä vaikka työtön. Eli hän ei sillä hetkellä ole näiden mittareiden mukaan hyvinvoiva.... Mutta myös hän voi olla erittäin tyytyväinen elämäänsä, onnellinen kaikin puolin... Tuoko raha onnea? Minun mielestäni vastaus on ei. En tiedä mitä te ajattelette, mutta minä olen vahvasti sitä mieltä, että raha ei tuo onnea. No se on minunkin pakko myöntää, ettei suomen maassa pärjää ilman rahaa eli on sitä pakko olla, ainakin sen verran, että saa pakolliset asiat maksettua, mutta se, että rahaa on niin paljon, että voi rauhassa ostella, säästämättä sen kummemmin, asioita, ei mielestäni tuo kuitenkaan onnea. Tästä asiasta tietenkin voi joku olla eri mieltäkin, tämä on vain minun ajatukseni. 


Tämän vuoksi minusta on paljon parempi määritellä elämänlaatua. Wikipedia sanoo elämänlaadun olevan ihmisen kokema terveydellinen, psyykkinen, sosiaalinen ja elinympäristöön liittyvä tyytyväisyys suhteessa hänen tarpeisiinsa. Minusta tuo on jotenkin kivasti sanottu; tyytyväisyys suhteessa hänen tarpeisiinsa. Meillä ihmisillä on hyvin erilaisia tarpeita. Toiset ovat esimerkiksi tyytyväisiä vähäisempään mammonaan. Toiset eivät koe itseään "sairaaksi" vaikka heillä saattaa olla perussairauksia. Toiset pärjäävät esimerkiksi vähäisemmillä teknisillä laitteilla, eivät tarvitse esim. uusimpia puhelimia. Who onkin kehitellyt mittarin, jossa elämänlaatua katsellaan 6:sta eri kulmasta. Elämänlaatu arvioidaan fyysisen terveydentilan, psykologisen terveydentilan, toimintakyvyn, sosiaalisten suhteiden, ympäristön ja arvojen mukaan. Ei siis pelkän terveydentilan mukaan. 


En tiedä taas mistä tällaisia ajatuksia kumpuaa =). Jotenkin oli vain tällainen "avautumisolo", kun on niin kiva sää ulkona ja jotenkin itsellä sellainen tasapainoinen, seesteinen olo =). Varmaankin se tekee, kun hiukan stressitaso laskenut ja viikonloppuna on tiedossa mahtava mökkireissu kavereiden, heidän perheidensä ja oman perheen kanssa ;). Mukava päästä vähän viettämään vapaa-aikaa. 

Päätä olla onnellinen tänään 

ja elää tyytyväisenä siitä mitä sinulla on. 

Ehkä et voi saada kaikkea maailmassa, 

mutta ehkäpä voit pitää siitä mitä sinulla jo on.

KUULUMISIA

Huh, huh. Nyt on vähän huono omatunto, kun huomasin ihan konkreettisesti kuinka kauan on siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. On vaan ollu niin kaikkea ja aika tuntuu menevän niin sikanopeesti, ettei mukana pysy. Faceen olen kuitenkin aika reippaasti päivitellyt juttuja ja kuvia=).

No nyt sitten olen täällä uusissa tiloissa yritykseni kanssa. Avajaiset oli viikonloppuna ja nyt tällä viikolla olen paikalla ollut ensimmäisiä kertoja. Työnteossa on mennyt kyllä nämäkin päivät. Uskomatonta kuinka paljon saa aikaiseksi, kun saa vain tehdä omia juttuja ilman, että vierestä kuuluu miau (eli haluan ulos, ruokaa huomiota....) tai Hau (eli vähä samat kuin edellä tai sitten pahankurinen, järkyttävän iso kissa kiusaa pikkuvauvaa. Eli siis 32kiloista koiraa, joka on ajokoiran ja berninpaimenkoiran sekoitus, kiusaa 5kiloinen, erittäin isolla egolla varustettu Manu-kissa...) Tai sitten vieressä istuu puheripulinen lapsi tai toinen joka haluaa aina ilmoittaa minne menee, tietää mitä äiti tekee jne.. jne... Jokainen jolla on a) eläimiä b.) lapsia tietää mistä puhun ;).

Paljon uutta juttua tulee keväällä. Kahvakuulaa, liikuntaryhmää, ruoanvalmistusta, näistä voit lukea lisää nettisivuiltani. Näitä suunnitellessakin on mennyt aikaa. Kalenteri toisessa kädessä ja toisessa suunnitelma. Mutta näinhän se aina menee. Tuo kahvakuula oli kyllä toisaalta kauheen hauska, kun en oikeastaan ollut ajatellut, että sitä alan vetämään. Mutta sitten yksi pitkäaikainen asiakkaani kävi ekan kerran tiloissani ja katsellessamme tiloja tuumasi ikkunasta katsoessaan, että "jaa, tuossa alat sitten vetämään meille kahvakuulaa". No, sitä tietenkin tarjotaan mitä asiakkaat haluavat eli kahvakuula alkaa 12.4 ja juurikin tuolla ulkona=). Pitää vain ensin vähän tutustua mitä tuolta pihalta oikein löytyy, mutta eiköhän sieltä sen verran löydy tasaista maata, että kahvakuulailu onnistuu. Tavataan siis kahvakuulan merkeissä huhtikuussa!

Omasta treenistä sen verran, että ikävä kyllä olen joutunut toteamaan, että minulle tuo Bikini Challenge on vähän liian suuri haaste :(. Ei niinkään treenien vuoksi, ne on ihan sikamahtavia ja teen niitä nyt ja kyllä jatkossakin. Mutta minulla ei vaan tällä hetkellä ole aikaa treenata noin paljon... Oon nyt tehny varmaankin 10-12 tunnin päiviä yrityksen kanssa ja sitten vielä käynyt tk:ssa sairaanhoitajan hommissa... ja nyt on tilanne se, että vähän alkaa oleen väsy... Joten oon ensin joutunut vähän vähentämään treeniä ja nyt ensi viikolla jätän ainakin toistaiseksi Tk työn, ainakin tauolle.

Mutta jotakin positiivistakin on tapahtunut, ei pelkästään vain negatiivista. Oon ihan älyttömän tyytyväinen tähän päätökseeni laittaa nämä omat tilat ja "tykittää" tätä yritystä. Tämä on se juttu, josta minä nautin aivan suunnattomasti =). Ja nyt alkaa pikku hiljaa asiakkaatkin heräämään, että tällainen yritys on, niin alkaa olemaan töitäkin ihan kivasti. Ja ensi viikolla pääsen kokeilemaan oman epämukavuusalueeni laajentamista.... Aloitan nimittäin ensi viikolla kansalaisopiston jumpan vetämisen. En oo oikein ennen "perusjumppaa" vetänyt, joten siksi ollaan epämukavuusalueella. En oikein kauheasti osaa olla liikuntapuolella "esillä" ja muiden katseiden alla, joten siinä vain tulee, epämukava olo =).Mutta minähän aina sanon asiakkaillenikin, että epämukavuusalueella pitää aina joskus käydä ja tämä on kyllä minulle sitä. Odotan kyllä ihan kamalasti jumpan vetämistä ja palautetta tietenkin mitä saan jumppaajilta. Itse ainakin olen tyytyväinen jumppaan, jonka tein ja odotan innolla, että pääsen sitä vetämään!

Tässäpäs tällaisia pikaisia kuulumisia.

"Muutos on väistämätön,
sano siis elämälle tahdon ja levitä siipesi" 

VIIKONLOPPU MINUN ELÄMÄSTÄNI =)

VAROITUS! Tästä tulee nyt pitkä juttu, koska viime kerrasta on niiiiiiin kauan aikaa ja minun elämässäni on tapahtunut niiiiiiin paljon ;). Eli otahan kahvi- tai teekuppi käteen. Hae oikein hyvä istumispaikka, kaikkein paras ja minun ehdoton suosikkini on sohvannurkka, tyynyjä ja ihanan pehmeä fleecepeitto.



 Eli tässäpäs minun viikonloppuni, alkaen perjantaista.

Kävin tosiaan eilen, eli torstaina katsomassa yritykselleni tiloja. Olen jo pitkään katsellut tiloja ja miettinyt rohkenisinko tehdä sellaisen tempun, että vuokraisin tilat. Olen miettinyt sitä mitä haluan "isona" tehdä? Mitä työtä voisin tehdä kokoaikaisesti? Nythän teen kahta työtä rinnakkain ja onhan se niinkin, ettei näinkään voi koko elämäänsä jatkaa. Vastaus tähän pohdintaani oli, että tätä työtä haluaisin tehdä koko ajan ja yksistään, eli yrityksen hommia hyvinvointialalla.


Kävin muutamaa paikkaa katsomassa, mutta vasta tämä kolmas kolahti. Olen kyllä netistä katsellut tätäkin paikkaa, mutta nyt näin sen ensimmäisen kerran livenä ja se kolahti heti. Tilassa on kaikki mitä tarvitsen! 2 huonetta, luennoille ja toimistolle, keittiö, jossa on liesikin ja kaksi vessaa. Olen aina haavellut, että laittaisin asiakkaiden kanssa ruokaa ja nyt sen voin toteuttaa=). Ja mikä parasta, seinän takana on samankokoinen tila, jota voin tarvittaessa vuokrata kertahinnalla tai vaikka myöhemmin laajentaa, jos tämä paikka osoittautuu omakseni!

Perjantaina olin ensin aamusta asiakkaan kanssa salilla, sitten treenasin itse, söin  ja sitten porhalsinkin uusiin tiloihini maalaamaan. Vein vain mieheni kanssa sinne tärkeimmät tavarat, eli kahvinkeittimnen ja mikron. Elli kahvia tulee ja voi syödä paikan päällä 😋. Eväät vain tekoon ja matkaan. Äitini tuli myös auttamaan. Minullahan sitten ilta vierähti yhdeksään tiloissa ja päätin, että aamulla takaisin.

Lauantaina minulla oli yksi asiakas tapaaminen, joten ajattelin, että heräilen viimestään kahdeksan paikkeilla ja menen maalaamaan. No sen verran innoissaan tieten olin, että heräsin kymmenen yli kuusi. Ensin mietin, että josko vielä pikku hetken nukkuisi.... Mutta seitsemältä olin jo maalaamassa... Äiti tuli taas auttelemaan ja siivoilemaan paikkoja. Voi, että eilisen maalauksen jälki oliki komiaa, tilat muuttuu ihan täysin. Olihan tuo vanha ilme aika kulahtanutkin jo...  Neliöitäkin näyttää tulleen lisää kymmenittäin. Kahden maissa kävin asiakaspariskuntaani tapaamassa, kahvin ja treenin merkeissä. Sitten taas kotiin syömään ja maalaamaan. Ilta menikin siellä. En treenannut itse tänä päivänä, vaikka olisi pitänyt.... Vähän huono omatunto tästä, mutta se maalaaminen oli niin mukavaa, kun sai jälkeä.

VAI MITÄS SANOTTE? 

ENNEN JA JÄLKEEN KUVA 💖











No sunnuntaina heräilin ihan hyvissä ajoin, rippikoululaista kirkkoon hoputtamaan. Tänään olisi sitten iltavuoro osastolla, joten päätin jo eilen, että tänään ei maalata, ei vaikka mikä tulisi. Ja tänään vedetään sitte treenit, kun eilen jäi väliin (huono omatunto pikkuisen istuskeli olkapäällä...😟). Niin ja taidanpa tehdä eilisen treenin kanssa, joska tämän päivän treeni on viikkotreeni ja se on kestoltaan paljon lyhyempi, niin treenikään ei veny ihan mahdottomaksi. No näinhän sitten tein. Aamulla ensin aamupuurot, pikkuhetki kirjallisia, että ruoka ehtii laskea ja niitäkin pitää välillä tehdä. Sitten treenaamaan ja tosiaan kaksi treeniä putkeen. Huh, oli kyllä kovat treenit. Sitten suihkuun, syömään ja kävellen töihin. Niin ja pikku mokakin oli sattunut treenien kanssa... Olin tehny jo kaikki viikon treenit... Ei olisi tarvinnut tehä kuin se viikkotreeni... No tässä tämä fiksu lause, jota aina sanon ; siperia opettaa! Kannattaisiko vilkaista treenivihkoa, eikä luottaa muistiin! 😏


Niin ja tässä samalla vähän ajatuksia tuosta Bikini Challengesta. On kyllä ollu kovat ja hyvät treenit. Aika kova aikatauluttaminen on välillä, että ehtii kaikki tehdä. Mutta kyllä nyt huomasi, että kun on kovaa treenannut, niin eipäs ollu paikat kipeänä vaikka viikonloppuna maalailin varmaankin sen 15-16 tuntia. Alkuun vielä oli pelkkä emännänjakkara eli kuljin edestakaisin ylös ja alas.... Treenit on kyllä tosiaan aika kovia, ihan en vasta-alkajalle suosittelisi ja tämähän onkin tarkoitettu sellaisille, joilla on jo treenitaustaa. Minä teen koko ajan hiukan enemmän aerobisia lenkkejä. Uskon, että siinä on apu siihen, että paikat ei mene kovin tukkoon. Siitä tykkään näissä treeneissä, että ne on melko kompakteja, lyhyitä treenejä. Ite tykkään ennemmin treenata lihaskuntoa lyhyellä ja hyvin intensiivisellä tahdilla, ennemmin kuin pitkillä ohjelmilla. Joissakin liikkeissä oon joutunut vähä käyttään mielikuvitusta, minkä liikkeen otan tilalle, kun paljon treenaan kotona. Mutta kaiken kaikkiaan on ollu tosi mukava treenata "toisen komennossa" eli hyvä kokemus on ollut, ainakin tähän asti.



"Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. 
Onnellisuus on avain menestymiseen,
Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti"

-Herman Cain-

ÄITI MÄ OON YLPEE SINUSTA

Tämä otsikon lause on varmaan sellainen lause, jonka jokainen äiti haluaa kuulla. Mulla kävi niin mahtava tilanne, että mun 14v poikani sano mulle näin.

Tilanne oli sellanen, kun olin kotona lähdössä treenaamaan ja laitoin päälle paidan, jota en oo vähään aikaan pitäny. No totesin siinä vain ääneen, että -ohhoh, onpa tämäki nyt iso, kun ennen oli tiukka. Poikani, joka oli siinä vieressä tuumasi -ootki kyllä tosi paljo hoikistunu. Sanoin - kiitos ja tuumasin, että - oon joo. Tähän poikani, siis pahimmassa teini-iässä oleva poika tuumasi -mä oon kyllä sinusta tosi ylpeä. Varsinkin sillon kun mää olin pieni sää olit tosi iso ja nyt oot paljo laihempi.

Voi että oli ihana kuulla jotaki noin ihanaa ja vilpitöntä pojan suusta. Meillä kotona nimittäin puhutaan hyvin paljo ruuasta, liikunnasta ja myös painonpudotuksesta. Meiĺlä syödään normaalia kotiruokaa ja lapset ymmärtää ruoan ja liikunnan merkityksen. Lapset tietää tästä minun projektistani. Toki meidän lapset ei oo mitään pieniä, eli pitää aina miettiä jutut lasten iän mukaan. Periaatteeni on kuitenkin sama, sekä omien lapsieni, että muidenkin ihmisten kanssa se, että en kuitenkaan heidän syömiseensä ja liikuntaan kovin puutu. Jos minulta kysytään mielipidettä, annan sen, mutta muuten pidän aika lailla suuni kiinni. En omia lapsianikaan siis patista painoa pudottamaan tai liikkumaan yhtä paljon kuin minä, jos he eivät itse sitä toivo ja pyydä minulta apua. Olen huomannut sen
tehdessäni tätä työtä ja omastakin kokemuksestani, kun olin ylipainoinen, että jos menee värään aikaan, väärään paikkaa ja väärälle henkilölle sanomaan jotakin sellaista mitä hän ei ole valmis kuulemaan, niin tilanne menee vain huonompaan suuntaan.

Meillä olikin työpaikalla itse asiassa tässä muutama viikko sitten aika mielenkiintoinen keskustelu sanasta lihava. Voiko ja kannattaako sanaa lihava käyttää? Minulta kysyttiin mitä sanaa minä käytän. Isokokoinen, sanoin minä. No isokokoinen voi olla pitkäkin ihminen. Joo kyllä voi, mutta minulle sana lihava on hyvin ruma sana. Isokokoiset ihmiset itse käyttävät kyllä itsestään tätä sanaa, mutta minusta se antaa ihan eri merkityksen, jos sitä käyttää joku toinen... Jos toinen ei ole valmis vielä asialle mitään tekemään, hän on itseensä tyytyväinen, on iloinen ja onnellinen ihminen sen kokoisena kuin hän juuri nyt on.... Luulen, että siitä seuraa vain paha mieli ja ahdistus, jos kovin aggressiivisesti painostaa toista. Toki voi ja terveysalan ammattilaisten velvollisuuskin on kysyä oletko tyytyväinen tämän hetkiseen painoon... Oletko ajatellut, että painoa voisi mahdollisesti vaikka hiukan laskea... Eli ei ihan niin tyrmäävästi. Otin itseni esimerkiksi. Kuten olen usein sanonut, olen kova komentelija. Joten minä itse inhoan, jos minua komennetaan. Jos minulle olisi joku sanonut, että olet lihava, laihduta. Olisin ollut, että joo, en varmasti!! Mutta sitten taas jos tälle ihmiselle sanottaisiin nätisti, annettaisiin hänelle mahdollisuus valita, autettaisiin matkalla, uskon että homma toimisi paljon paremmin. Kuulen tosi paljon juttuja asiakkailtani mitä heille on sanottu. Ja täytyy kyllä sanoa, että ei ole ollut aina niin kaunista kuultavaa.

Jos ihminen on tyytyväinen ja onnellinen, minkä kokoisena tahansa, niin mitä me muut olemme sanomaan heitä lihavaksi tai patistamaan laihdutuskuureille. Joku toinen voi olla toisen valinnoista hyvinkin eri mieltä ja toiselle ne ovat tärkeitä. Paljon kuulen myös toiselta puolelta keromuksia ja olen valmentanut myös hyvin hoikkia ihmisiä. Siis heitä joilla oikeasti on ongelmia sen kanssa, että paino ei nouse. Kaikki sanovat heille, että syö enemmän, sinun pitäisi lihoa, mutta jos paino vain ei nouse. Myös tämänpuolen paino- ongelma on tälle ihmiselle iso ongelma. Kauhistellaan usein, että ootpa sää laiha.... Syötkö sää mitään? Onko sulla joku sairaus? Aika suoraa palautetta ovat hekin saaneet. Joten tässäkin tapauksessa toimii tuo, että ollaan vain ihan omista asioista huolissaan ja annetaan toisten pohtia omia asioitaan ihan rauhassa. Annetaan kuitenkin ihmisten itensä päättää mitä he asialle tekevät, jos tekevät =).





"Sinä olet tähti omassa elokuvassasi. 
Tee siitä onnellinen."