LOMALTA PALUU

No niin nyt on kotiuduttu Viron maalta. Siinähän kävi sitten sillä tavalla, että loma oli vielä enemmän loma kuin ajattelinkaan. Olin tosiaan ajatellut, että tekisin vähän töitä sielläkin, ainakin päivittäisin vähän blogia ja jotakin muuta pientä. Mutta olisikohan niin, että kohtalo astui peliin ja talossa jossa asuimme, ei toiminutkaan netti ja minun puhelimessani olevassa netissä olisi ollut kallista olla, joten "jouduin" jättämään kaikki työt ja olemaan vain lomalla =). Aina kerran päivässä kävin siskoni netin kautta vain katsomassa oliko ammallamme jotakin mielen päällä, muuten en tehnyt mitään... Jotenkin sitten jäi se kuvien ottaminenkin, koska nettiä ei ollut, vaikka eihän sitä tarvitsekaan, mutta jotenkin yhdistän puhelimen työntekoon ja ajattelin nyt sitten kokonaan unohtaa puhelimenkin. Mutta tosiaan, kun ei töitä voinut tehdä, niin tuli kyllä levähdettyä ja tehtyä kaikkea mitä en ole pitkään aikaan tehnyt. Harmi vain, kun kirjoja en hoksannut ottaa mukaan, olisi ollut hyvin aikaa lukea. No tein paljon ristikoita, joita en ole tehnyt taas pitkään, pitkään aikaan. Pelasin korttia ja istuskelin vain.

Matka oli ihan ok. Viro ei kuitenkaan ollut sellainen, kuin minä ajattelin etukäteen. En tiedä olivatko odotukseni liian suuret, vai mikä oli... Vähän huonot ilmatkin sattuivat ja aika "tyhjä" oli Kuresaari, ilmeisesti vasta juhannuksen jälkeen "herää henkiin". Talo, jossa asuimme, oli kyllä aivan mahtava. Jokaiselle "pariskunnalle" oli oma huone, suihkulla varustettuna ja yhteinen tila, jossa vietimme paljon aikaa, oli iso. Huono puoli oli isoimman terassin sijainti, joka oli talon takana, eli illalla se oli varjossa ja kun meri oli hyvin lähellä, tuuli oli aika kova. Tuli ihan tunne kuin olisi ollut kotona Kalajoella, sen verran kova oli merituuli. Eli pihalla ei paljon kyllä tarjennut illalla olla. Vähän turhan kaukanakin tuo Saarenmaa on kyllä ja jos tälleen autolla menee, niin huh, huh... Jalat on vieläkin ihan jumissa autossa istumisesta, jota tulikin reissun aikana n.1600km... Ei auttanut vaikka vaihtoi asuntoautosta tavalliseen autoon. Mutta ei kaduta matka lainkaan. Oli kiva käydä katsomassa Viro. Uudestaan en kuitenkin ainakaan Saarenmaalle hinkua =).



Sen verran tuli "töitä" tosiaan tehtyä tuollakin, että ruokaa tuli kyllä laitettua... Tosiaan, kun matkassa on 13 henkeä, niin ei ihan joka päivä viitsi ulkona käydä. Varsinkin, kun ulkonasyöminen oli melkein yhtä kallista kuin Suomessa. Ruokaa sai kyllä aika armeija-annoksia laittaa. Yhtenä päivänä tehtiin nuudelia ja kanakastiketta. 10 pussia, niitä pieniä meni ja kesken loppui !!! Matkassa, kun oli kaksi aktiiviurheilijaa, niin voitte kuvitella, että ruokaa meni. Joka kauppareissulla piti ostaa 3 pussia leipää, koska se oli aina loppu. Syömisen suhteen meillä oli sama taktiikka, kuin minulla on täällä kotonakin, eli teimme ruokaa koko porukalle kaksi kertaa päivässä. Sitten tietenkin aamu- ja iltapalat sekä välipalat. Tuolla jälleen kerran tuli todistettua, se kuinka tärkeä ateriarytmi on. Ilman sitä, syöminen on pelkkää leivän mussuttamista ja nälkä on koko ajan.

Mutta nyt on matka tehty ja paluu arkeen alkaa. Ja se kyllä alkaa tosiaan aika rytinällä... Huomenna aamusta heti terveyskeskuksen vuodeosastolle aamuvuoroon ja siitä se alkaakin sitten, täysien listojen tekeminen. Tällä viikolla, torstai, on viimeinen työpäiväni vanhassa yrityksessäni ja perjantaina starttaa virallisesti oman yrityksen pyörittäminen =). Odotan kyllä ihan innoissaan sitä. Paljon on vielä hommaa, mutta intoa riittää. Olen jo aloitellut sekä uusien, että vanhojen "viritysten" tekemisen, palaveereja on sovittu useampaan suuntaan.

Kevennykseksi on pakko laittaa kuva virolaisesta maitopurkista. Maito siis on piim. Meidän 13v pojalle, oli hyvin haastavaa ymmärtää tämä juttu. Hän kysyi minulta missä on maitoa, sanoin että jääkaapissa on purkki, jossa piim. (eli sanoin varmaan, että piimä) Poika vastasi, että "muttaku en tykkää piimästä". Sanoin ettei se ole piimää, se on maitoa, siinä vain lukee piimä. Hän vastasi uudelleen, ettei tykkää piimästä. Kolmannella kerralla meni perille, ettei se ole piimää vaan maitoa =). 

AAAAHHHHHH.... LOMAAAAAAAAA!!!!

Kauan odotettu Viron loma on nyt jo hyvin lähellä =). Joulukuusta astihan tätä on suunniteltu ja mietitty. Tosiaan matka oli vielä eiliseen saakka yllätys isälleni, jonka synttäreitä matkalla vähän etukäteen vietetämme. Nyt isä jo tietää, että johonkin lähdetään, mutta ei vielä minne. Sen aiomme pimittää ihan viimeiseen saakka. Matka on tosiaan Viroon, Saarenmaalle, Kuresaaren kylään (tai onko se kaupunki, en oo ihan varma...). Huomenna klo 6 aamulla matka starttaa ja automatka alkaa Helsinkiin. Siitä sitten siskon porukkaa liittyy joukkoon ja laivalla Tallinnaan. Tallinnasta ajellaan satamaan läpi Viron, josta lossilla Saarenmaalle ja siitä taas autolla Kuresaareen. Eli aika paljon autossa istumista, mutta myös mukava laivamatka ja lossi on meidän perheelle uusi tuttavuus.

Matkaan tosiaan lähtee iso porukka, minun koko lähiperheeni, siis minun puoleltani. Eli vanhempani, siskoni perheineen ja minun "laajennettu" perheeni, kuten nykyään perhettäni nimitän, koska se on laajentunut kahdella pojalla eli vävypojilla, joista molemmat lähtevät myös mukaan. Kuresaaressa meillä on iso talo vuokrattuna, vain meille. Talossa on kuusi makuuhuonetta ja kaikki mukavuudet, joten saadaan asua ihan päinemme koko taloa. Kaikilla on kuitenkin oma huone, jossa on suihkukin (kolmen teinilapsen äitinä, kiitän tästä =) ) Ja talossa on kunnon keittiö sekä terassi, jossa toivottavasti voi istuskella, koska olen tietenkin tilannut mahtavan ilman koko reissulle =).



Loma tulee kyllä nyt tarpeeseen, kahdestakin syystä. Toinen syy on se, että sitten kun palaan lomalta, aloitan maanantaina Kalajoella vuodeosastolla sairaanhoitajan sijaisena, ihan täysipäiväisesti. Nythän olen tehnyt vain 2-3 päivää viikossa, eli tuplat tulee sitten lisää. Tähän on ihan mukava varautua tällä tavalla, että ottaa kunnon irtioton arjesta =).


Toinen syy on se, että olen nyt irtautumassa osakeyhtiöstä, jossa olen toiminut osakkaana reilun vuoden. Aloitan jälleen oman "vanhan" yritykseni toiminnan 1.7 alkaen. Tuossa muutoksessa on ollut paljon hommaa. Olen aika paljon puhelimessa viettänyt aikaa, soitellen sinne ja tänne. Ja samalla tietenkin miettinyt mitä oma yritykseni tarjoaa. Kaikkein raskainta henkisesti minulle on kuitenkin ollut se, että asiakkaani, joiden kanssa viikottain teen töitä, eivät ole asiasta tienneet. Ja en ole sen vuoksi asiasta paljon muille kuin lähiperheelleni puhunut, mutta nyt kaikki asiakkaani, joita olen valmentanut, tietävät asiasta, voin asian julkistaa kaikille =). Ja tämäkin on mukava saada julkistettua tässä ennen lomaa, jotta voi keskittyä pelkkään lomailuun ja perheen kanssa olemiseen. Kaikkein viimeisimmäksi kuitenkin se oma perhe on kaikkein tärkein.


Tämän kaltaisia kuulumisia minulle kuuluu nyt. Liikunta on kyllä nyt tässä hiukan jäänyt ja luultavasti joutuu maraton haaveen, ainakin tältä ja ensi vuodelta jättämään. Mutta tuleehan niitä muitakin vuosia ja eihän sitä tiedä, jos oikein mukavasti lähtee yritys toimintaan, niin voi maraton toteutuakin. Nyt en oikein osaa keskittyä muuhun kuin tämän yrityksen starttaamiseen ja vähän kevyempään liikuntaan. Mutta lomalla tosiaan ajattelin vain rentoutua. Tänne ajattelin päivitellä vähän kuvia matkalta, mutta muuten aika lailla rentotua. Sitten loman jälkeen laitan ison vaihteen päälle ;).

TYÖSSÄ JAKSAMINEN...=)

Tässä aamusella katselin MTV 3:n aamutelevisiota, jossa aiheena oli työikäisten työssäjaksaminen ja stressin purkaminen. Jotenki minua kovasti herätteli asiat, joista haastateltavat puhuivat. Nämä asiat ovat nimittäin sellaisia mitä itsekin olen pohtinut tässä yrittäjäurani aikana ja mistä puhua paljon asiakkaitteni kanssa.

Siinä puhuttiin muunmuassa työ- ja vapaa-ajan erottelemisesta. Haastattelussa oli kolme ihmistä, joista jokainen teki toimistotyötä, eivät siis olleet yksityisyrittäjiä, mutta moni siltikin teki todella paljon töitä kotoa käsin, koska ne on nykyään "niin kätevää".
Kauan on jo puhuttu, että yrittäjällä on usein paineita tästä asiasta. Asiakkaille halutaan vastata samantien, mutta huolestuttavaa on mielestäni se, että sama homma on "levinnyt" jo työssäkävijöiden keskuuteen. Ei osata erottaa vapaa-aikaa työajasta. Tai osataan erottaa, mutta jostakin syystä sitä ei tehdä. Kaikki asiat halutaan hoitaa mahdollisimman pian ja asioihin halutaan vastaus välittömästi. Olen monesti mieheni kanssa tästä asiasta keskustellut, kun hän aika monesti iltaisin soittaa lapsille, missä he ovat ja sanoo kotiintuloajan (vaikka se onkin jo sovittu), että ajatteleppas silloin, kun me oltiin nuoria. Ei ollu kännyköitä, ei voinut laittaa whats app- viestiä, kun oli huolissaan lapsesta vaan kotona vain odotettiin, että lapsi tulisi kotiin. Jos ei kuulunut, piti lähteä hakemaan, ei voinut soittaa... Sama asia pätee työelämässä. Hommat tuli kyllä hoidettua ilman älypuhelimia, sähköpostia ja muita tekniikan laitteita...

Toinen asia, josta puhuttiin oli palautuminen ja stressin purku. Puhuttiin liikunnasta stressin purussa. Liikuntahan on oikein hyvä stressin purkamiseen, mutta nykyajan ihmiset ottavat tästä hyvästä stressin purkumenetelmästäkin stressiä... Eli siis liikunta ei ole enää mukavaa. vaan senkin harrastamisesta on tehty pakkomielle ja liikunta on "pakollista". Liikunnan käyttämisestä stressin purkamisessa tulisi muistaa, että sen tulee olla kevyttä, palauttavaa ja myös ravitsemuspuoli pitää aina huolehtia. Ja sitä tosia asiaa painotettiin, että joskus pitää olla tekemättä mitään eli niitä minunkin kuuluttamiani "perse homeessa"- päiviä pitää viettää joskus. Ja tämän haluaisin vielä kaikille sanoa, useamman asiakkaani kanssa tästä usein puhutaan;

OLE ARMOLLINEN ITSELLESI. 

AINA EI TARVITSE OLLA PARAS, 

AKTIIVISIN JA REIPPAIN. 

JOSKUS RIITTÄÄ SE, ETTÄ ON AIVAN HYVÄ

JA YRITTÄÄ PARHAANSA =). 

Tässäpäs Teille hiukan tällaisia ajatuksiani 

jaksamisesta ja hyvinvoinnista. 

Oikein hyvää ja stressitöntä viikonloppua kaikille!

TREENAAMINEN JA SYÖMINEN OSA 4. MONIPUOLISUUS

Yksi asia, johon joudun aina antamaan asiakkailleni vinkkejä ja mikä on lähes jokaisen "ongelma", kun aletaan puhua ateriarytmistä, on mitä keksin ruoaksi kaksi kertaa päivässä? Millä ajalla teen ruoan? Kuka tekee ruokaa kaksi kertaa päivässä?

Vastaus on tuunaaminen, ruoan "jatkojalostaminen" ja suunnittelu. Niin ja muuten minä teen ruokaa tai meillä syödään lämmin ruoka kaksi kertaa päivässä. Olen tehnyt aina, eli mitäs tässä nyt yhtäkkiä tulisi laskettuna, parikymmentä vuotta. Meillä tosiaan perheessä syödään lähes aina kaksi kertaa päivässä. Lähes aina tuossa sen vuoksi, että lapsemme, jotka ovat jo kaikki teinejä ja vanhin jo täysi-ikäinen, heräävät viikonloppuna joskus puolen päivän aikaan, niin he eivät välttämättä viikonloppuna syö kahta kertaa molempina päivinä. Mutta minä ja mieheni syömme, koska heräämme "ihmisten aikaan" =).  Meillä syödään myös aivan aina aamupala ja iltapala.



No kuinka sitten keksin ruokaa? Ja joudunko viettämään kaikki vapaa-aikani hellan edessä? Vastaus on, että en todellakaan. Minä suunnittelen aina päivän ruoat jo aaamulla tai edellisenä päivänä. Mietin mitä tänään syödään ja sen mukaan teen sitten ruokaa. Käytän paljon erilaisia "jatkojalostus" keinoja ruoan tekemisessä, eli teen vaikka yhtenä päivänä jauhelihakastikkeen ja pastaa, molempia isot annokset. Seuraava päivänä voi tehdä jauhelihakastikkeesta lasagnen päivälliseksi ja pastaa voi syödä lounaalla, vaikka kasvisten ja jauhelihan kera. Meillä aina on lounas se kevyempi ateria ja päivällinen on perheemme pääateria. Tämäkin on hyvin yksilöllistä ja on olemassa sanonta "syö aamulla kuin kuningas ja illalla kuin kerjäläinen", mutta minulla ei toimi tämä vaihtoehto. Pystyn kyllä lounaalla syömään kevyesti, mutta jos syön päivällisen liian kevyesti, se kostautuu illalla. Joten minä teen näin. Asiakkaiden kohdalla, annan heille vapauden valita, kummin he tekevät. Joka tapauksessa kumpikin ateria ei voi olla kevyt eikä kumpikin raskas. Jos ateriat ovat liian raskaita kalorimäärä nousee ja liian vähäisellä taas kalorit jäävät vajaaksi ja se kostautuu myöhemmin.

Toinen keino on "pikaruoat". Minä teen erilaisia "mössöjä", kuten nauraen asiakkailleni usein selitän. "Mössäruoalla" tarkoitan erilaisia makaroni, vihannes, liha/ kala/ kana sekoituksia. Minäpä laitan muutaman kuvan, niin ymmärrätte mitä tarkoitan...

Näistä kuvista kuvastuu se, että kyseessä ei ole kuitenkaan mikään "mössö" vaan monipuolinen ja kuitenkin hyvin värikäs ateria. Ensimmäisessä kuvassa on pastaa, kananmunaa ja vihanneksia. Toisessa nuudelia, lohta ja broccoli-mix. Tämä viimeinen ruoka on oikein suurta lempiruokaani ja on kyllä hyvin nopea ja helppo. Tietenkin aika riippuu, onko kala valmiina vai ei. Nämä edelliset ruoat on sellaisia, joita teen itselleni, kun olen usein aamupäivät kotona ja muut töissä. Iltaruoalla syömme yleensä sitten ihan peruskotiruokaa. 

Eli ei ruoanlaittaminen ja monipuolisen ruoan aikaansaaminen tarvitse olla, eikä ole niin vaikeaa kuin luullaan. Se vaatii mielikuvitusta ja ennenkaikkea, kuten kaikki toimintamme,  suunnittelua =).  

TREENAAMINEN JA SYÖMINEN OSA 3. ATERIARYTMI

Noudata hyvää ateriarytmiä... Se on vähän sellainen lause, että kun valmentaja sen sanoo, niin asiakas on vähän, että no hohhoijaa, maksanko oikeasti siitä, että tuo valmentaja höpöttää tuosta yhdestä ja samasta koko ajan...

No kyllä sekin on tosi asia, että tästä "höpötetään" alussa varsinkin hyvin paljon ja koitetaan asiakasta siitä muistuttaa. Mutta sekin on aika hauskaa kuinka äkkiä se kääntyy kuitenkin niin päin, että asiakas puhuu siitä. Siitä kuinka tärkeää se on, että tosiaan syö säännöllisesti ja vaikka tarvittaessa laittaa muistutuksen, jotta muistaa syödä.

Miksi se on niin tärkeää? No hyvällä ateriarytmillä seuraavatkin portaat ovat helpommin hallittavissa. Valinnat ovat aina paljon parempia, kun ne tehdään "täydessä sielun ja ruumiin voimissa" eli kylläisenä tai ainakin siinä vaiheessa, kun ei ole jo niin kova nälkä, että halutaan syödä "kaapin ovetkin", niinkuin minulla on tapana sanoa. Se minkälainen "oikea" ateriarytmi on, on hyvinkin yksilöllistä. Jokaisen ei tarvitse syödä kuten minä syön, 6 kertaa päivässä, vaan toisille sopii 4 kertaa päivässä. 4-6 kertaa päivässä on se "yleisin suositus" ja tuohon minäkin yhdyn.


Itsekin entisenä ylipainoisena, tiedän, että jos alan lipsua ateriarytmistä niin siitä ei hyvä seuraa. Minulla itselläni on paha tapa lähteä lipsumaan lounaasta. Perustelen sen itselleni näin; kohtahan on päivällinen ja juurihan minä söin aamupalan, ei ole yhtään nälkä. Eli juuri ne joilla myös asiakkkaat perustelevat minulle, miksi ateriarytmi ei pidä. No sitten, kun sen lounaan jättää väliin, niin miettiin, että voi että, no onpas siihen päivälliseen vielä aikaa... Nälkäkin olisi... No syön yhden leivän... Sitten no syön vähän aiemmin päivällisen... Sitten iltapala on aiemmin, koska on kova nälkä... Ja en kyllä syö ylimääräistä!! Mutta ilta on pitkä ja vaihtoehdot ovat tässä, syöt toisen iltapalan tai menet nälkäisenä nukkumaa, nukut huonosti ja aamulla ei ole nälkä tai ainakaan ei maistu hyvä, kunnollinen aamupala.... Eli olisikohan sittenkin kannattanut syödä se lounas... Noilla kaikella syömisellä, millä paikkasit lounaan, olisit syönyt jo ihan kunnollisen ja kevyen lounaan...

Ihmisillä on usein häiriintynyt nälän tunne. Sen huomaa ruokapäiväkirjoja analysoidessa. Syödään määrällisesti hyvin vähän, mutta valinnat ovat huonoja. Luen tosiaan paljon ja Antti Aron teksti hänen kirjassaan SYÖMÄÄN! kaikki tarpeellinen ravinnosta, käy ilmi kuinka ateriarytmi voi myös kääntyä itseään vastaan: " Nälän tunne on monilla ihmisillä häiriintynyt siten, ettei se kuvasta normaalilla tavalla energian tarvetta. Ruokailurytmistä on muodostunut opittu automaatti, jonka mukaan aterioidaan, olipa energian tarve suurempi tai pienempi. Erityisesti lihavat ihmiset pysyvät houkuttelevia ruokia kohdatessaan usein ruokailemaan uudelleen, vaikka edellisestä ateriasta olisi kulunut vasta vähän aikaa. Painon hallintaa ei tällöin voida perustaa nälän tunteen varaan vaan ruokailurytmi on suunniteltava tavoitteen mukaisesti."

Tässä tulee siis jälleen todistettua se, että ravitsemus on haasteellista ja yhtä oikeaa, kaikille sopivaa ruokavaliota tai -rytmiä ei ole olemassa. Ravitsemus tulee aina räätälöidä henkilön tarpeiden ja tavoitteiden mukaan ja pelkkään yhteen asiaan ei tule kiinnittää huomiota.