LOMATUNNELMIA, TREENIÄ JA SYÖTÄVÄÄ

Nyt ollaan siis paljon odotetulla minilomalla Härmän kylpylässä. Vielä ensimmäisenä päivänä flunssa sen verran oli päällä, että rauhallisemmin otin päivän liikunnan osalta. Pikku hiljaa alkaa elämä voittamaan, kipulääkkeitä ei enää mene ja muutenkin nuha sekä kivut alkaa oleen takana. Ikävä homma vain, että mieheni onnistuin tartuttamaan ja hänen lomansa menee sängyn pohjalla :(. Kylä on jännä homma kuinka täynnä virtaa sitä on, kun on viikon verran akkuja kerännyt. Mutta kyllä olenkin ollut tosi reipas, kun olen jaksanut ottaa iisimmin! No kieltämättä olokin kyllä oli niiiiiiiin huono, että ei kyllä ollu liikunta oikeestaan edes mielessä, ihan vain perusasioiden tekeminen oli tosi työlästä. Jo työpaikan portaat toiseen kerrokseen oli suuri koettelemus.

TREENI
Eilen  aloittelin sitten tämän liikuntapuolen, jota olen niin kovasti lomalta odottanut. Meillähän täällä on ilmainen kuntosali, kylpylä ja ilmaisia liikuntavälineitä käytettävissä. Laitoin aamulla kylmän viileästi kellon herättämään ja aloitin aamun lenkillä, niinkuin aloittelen aina, kun on työvuoro eli käyn lenkillä ennen aamupalaa. Syy siihen, että käyn tyhjällä vatsalla ei ole se, että aineenvaihdunta lähtisi paremmin käyntiin tai muuta "hienoa", tai ainakaan en ole itsessäni sellaista huomannut. Vaan olen huomannut, että se on minulle se sopii tosi hyvin. Tulee lähdettyä heti liikkeelle, vähän silleen, että aivot ei vielä oo tajunnu, että liikkeelle lähdetään=). Eikä tarvitse odotella ruoan laskeutumista tai muuta. Sitte on ihana lenkin jälkeen istua syömään aamupala ja istua katsellen televisiota tai tehden muuta mukavaa. Eilen vain ongelmana oli, että aamukahvia en saanut ennen lenkkiä. Yleensä juon pari lasia vettä ja kahvikupin ennen lenkkiä, mutta nyt ihan käytännön syystä kahvia ei ollut tarjolla. Tänä aamuna sitten olin hiukan myöhemmin liikkeellä ja sain aamukahvinkin =).

Sitten eilen aamupalan jälkeen käytiin kuntosalilla. Viime kerrasta tosiaan on viikon verran. Oli käsitreenin vuoro, joka oli ihan hyvä, koska tämä treeni on vähän helpompi ja tosiaan viime kerrasta oli aikaa. Treeni kyllä tuntui, mutta ihmeen hyvästi kuitenkin jaksoi, vaikka taukoakin oli ;).



SYÖTÄVÄÄ
Meillä on täällä puolihoito eli aamupala ja päivällinen on buffet- ruokailulla. Näillä ruoilla pääsee aika pitkälle, muut ruoat pitää sitten hiukan suunnitella etukäteen. Jos aamupalalla syö niin paljon, että "jaksaa" päivälliselle, niin aamupala on kyllä sillon liian iso ja kalorit ei pysy hallinnassa ja kuitenkin taas päivällisellä on kova nälkä, joten sekin syöminen menee herkästi päin prinkkalaa. Eli siis näin kannattaa toimia ja minä toimin näin: tein mukaan 3x "kasvispohjan" eli paistelin paprikaa, sipulia ja kesäkurpitsaa, jotka laitoin rasioihin valmiiksi annoksiksi. Kaveriksi sille ostin salaattipussin kaupasta, tonnikalaa x3 ja raejuustoa. Täällä on mikro käytävällä, jota saa käyttää ja tosi pieni jääkaappi, jonne justiinsa mahtui evääni. Välipalaksi ja iltapalaksi ostin rahkaa, pilttiä ja pähkinöitä sekä proteiinipatukoita. Aamupalalla ja päivällisellä söin ohjeen mukaisesti, hiukan mukaillen tietenkin, koska kaikkia ruokia ei ollut. Mutta aamupalalla oli munakokkelia ( nam!) eli suurinta herkkuani ja kaurapuuroakin oli. Ainoa joka puuttui oli raejuusto, mutta sen korvasin kinkulla, jotta tuli proteiinia. Päivällisellä oli tosi hyvät salaatit ja monenlaista lihaa sekä toisena päivänä, herkkuani lohta, joten myös päivällisen syöminen oli helppoa. Eli siis tässä tämän minun kirjoitukseni ruokapuolen pointti; voit syödä terveellisesti joka paikassa, mutta koskaan en ole väittänyt enkä nytkään väitä, etteikö suunnittelemiseen tarvitse panostaa. Hyvä suunnitelma on kaiken A ja O. Ja se ateriarytmi! Muistakaa se!

Tässäpäs siis oli hiukan ohjeita miten reissussakin voi syödä oikein ja terveellisesti, sekä kuinka voi liikkua reissussa, koska joskus on hyvä vähän reissatakin.  Jos olet päättänyt tavoitella jotakin asiaa, kuten minäkin, ei kannata lomallakaan panna ihan ranttaliksi. Pienikin painonnousu tai ähkyyn syöty- olo saattaa laukaista vanhat tavat ja tottumukset ja tavoite jää saavuttamatta.

Eli askel kerrallaan kohti tavoitetta, joka lähenee koko ajan! 

Tässä muuten hauska juttu, jonka toinen tyttäristäni kuuli puffet- pöydässä. Äiti sanoi lapselleen, että "Älä ota niitä perunoita, ne on niin halpoja". Eli olikohan tässä nyt kyse siitä paljon puhutusta "ruotsinlaiva- ilmiöstä" eli kun maksetaan ruoasta, jota saa ottaa niin paljon kuin haluaa, niin otetaan mahdollisimman paljon ja mahdollisimman kalliita vaihtoehtoja... ;). 

SYÖMISEN VAIKEUS

Melkein aina joudun perustelemaan asiakkailleni sitä, miksi pitää syödä niin paljon. Aika usein "entiset laihduttajat" ovat juuri niitä, jotka tätä ihmettelevät paljoa ruokamäärää. No olen tässä muutaman vuoden sisällä oppinut reagoimaan näihin asioihin ja osaan paremmin perustella asiakkailleni sitä, miksi pitää syödä niin paljon ja tietenkin, kun on saanut asiakkaiden kautta onnistumisia, niin luottamus sekä itseeni, että myös työkaluihini on noussut.



Useinhan syynä, miksi pitää syödä niin "paljon", on se, että vaikkakin ihmiset, ylipainoisinakin syövät määrällisesti vähän, kun puhutaan ruoan massasta, niin kalorillisesti sitten syödään paljon. Aika usein se, että syö määrällisesti vähän, johtaa napsimiseen ja mahdollisesti jopa pahimmissa tapauksissa ahmimiseen. Syödään herkkuja tai ihan vain ruokaakin todella paljon ja näitä napsimisia "ei rekisteröidä", koska ne syödään vähän ohi. Tai voisi sano "itseltä salaa", josta aika paljon asiakkaille puhun. Itseltä salaa syömisellä tarkoitan juuri napostelua. Ajatellaan, että ei nyt oikein ole nälkä, niin korvaan lounaan leivällä... Mutta sitten meneekin toinen.... Vähän pullaa... jne... jne... Sitten tuleekin se armoton morkkis syömisestä ja tehdään päätös, ettei nyt syödä ainakaan viiteen tuntiin mitään, koska tuli syötyä niin paljon.. No tämä johtaa siihen, että koska olet syönyt huonolaatuista ruokaa, joka ei pidä nälkää, niin jo kolmen tunnin päästä on armoton nälkä ja sitten lähtee lapasesta... Kuulostaako tutulta?! Tai sitten on se toinen äärilaita, että oikeasti syödään vain ihan älyttömän vähän ja elimistö menee säästöliekille ja sitten ihmetellään miksi paino ei putoa, jos on painonpudotus haavetta. Aineenvaihdunta ja muutenkin koko elimistö ei tässä tilassa toimi oikein. Eli jotta elimistö toimii kunnolla, painoa voi pudottaa turvallisesti ja pysyvästi sekä oppien uuden tavan suhtautua syömiseen, on ensin opeteltava syömään ja paljon...

Kitudieetit ovat historiaa!!

Minä itsekin tein juuri samaa aika kauan, kun
yritin laihduttaa. Meni päiviä, että söin niin kamalasti, että sitä ei tahdo nyt uskoa todeksi. Olen usein sanonut, että en ole niin "kamalaan" ruokapäiväkirjaan vielä törmännnyt, joka olisi itsellä ollut silloin, kun olin ylipainoinen. Sitten tuli päiviä, ettei ruokaa mennut paljon mitään, muutaman päivän jaksoin, mutta sitten.... Valmishampurilaisia, pitsoja, keksipaketteja (huom, ei siis yksittäisiä keksejä, vaan paketteja), karkkia, kääretorttua jne... Niin ja muuten sitten kaksi lämmintä ateriaa päivässä... Eli ahmiminen on ollut minun ongelmani, siksi aika usein voinkin sanoa asiakkaille, että tiedän mistä he puhuvat, koska olen saman kokenut.


Tämän päivän ongelma on mielestäni aika paljon se, että joka asiassa pyritään täydellisyyteen. Töissä pitää olla paras, tehokkain, nopein jne... Liikutaan tavoitteellisesti, salilla 3 kertaa viikossa ja samalla treenataan maratonille.... Pitää nostaa salilla kaikkein suurimpia painoja tai juosta kaikkein pisin matka tai nopeiten.... Kaikessa pitää aina olla paras.

Syömisen pitää olla koko ajan täydellistä, vaikka tosi asiassa riittäisi jos syöminen ja valinnat olisivat vain hyviä. Siinä vaiheessa, jos aletaan puhumaan lihasmassan kasvattamisesta tai vartalon kiinteytymisestä, on tarkempaa kuinka syöt, mutta jos tavoitteena on painonpudottaminen, silloin riittää, että valinnat ovat 80% :sti hyviä!! Älä siis tee asioista liian vaikeaa!!

ELÄMÄ ON...

Mistähän aloittaisi tämän homman... Niin paljon on tapahtunut viimeisen päivityksen jälkeen, että ei meinaa itsekään pysyä mukana.

No ainakin blogin nimi on muuttunut, joten se varmaankin kertoo jotakin. Maraton haave on jäänyt taka-alalle. Treenasin jo kovastikin, mutta huomasin, että paikat menee niin jumiin, ettei haavetta oikein voinut toteuttaa. Yksinkertaisesti palautumiselle ei jäänyt aikaa. Ja tuli siinä vähän muitakin muuttujia, kuten työpaikkojen vaihtoa jne...

Koko ajan on ollut mielessä blogin jatkaminen, mutta on ollut vähä sellainenkin olo, että kehtaanko, kun tavoitteeni meni näin pahasti "metsään". Oli ehkä sellaista valmentaja- valmennettava kriisiäkin ja taistelua, ehkä hiukan luottamuspulaakin. Joka sinänsä on aika hauskaa, koska kaikki tapahtuu oman pään sisällä, koska hehän ovat sama henkilö =). Nyt sitten päätin kerätä rohkauteni ja alkaa taas ajatuksiani tänne suoltamaan. Ajatuksena on kertoilla omasta valmennuksesta, asiakkaitteni valmennukseksesta sekä liikunnan, että ravitsemuksen puolelta.

Eli tästä tulee nyt aika lailla minun näköiseni blogi, ajatuksenihan joskus juoksee niin nopeaa, että jopa itselläni on vaikeuksia pysyä mukana. Mutta koittakaa kestää, tästä se lähtee. 

LOMALTA PALUU

No niin nyt on kotiuduttu Viron maalta. Siinähän kävi sitten sillä tavalla, että loma oli vielä enemmän loma kuin ajattelinkaan. Olin tosiaan ajatellut, että tekisin vähän töitä sielläkin, ainakin päivittäisin vähän blogia ja jotakin muuta pientä. Mutta olisikohan niin, että kohtalo astui peliin ja talossa jossa asuimme, ei toiminutkaan netti ja minun puhelimessani olevassa netissä olisi ollut kallista olla, joten "jouduin" jättämään kaikki työt ja olemaan vain lomalla =). Aina kerran päivässä kävin siskoni netin kautta vain katsomassa oliko ammallamme jotakin mielen päällä, muuten en tehnyt mitään... Jotenkin sitten jäi se kuvien ottaminenkin, koska nettiä ei ollut, vaikka eihän sitä tarvitsekaan, mutta jotenkin yhdistän puhelimen työntekoon ja ajattelin nyt sitten kokonaan unohtaa puhelimenkin. Mutta tosiaan, kun ei töitä voinut tehdä, niin tuli kyllä levähdettyä ja tehtyä kaikkea mitä en ole pitkään aikaan tehnyt. Harmi vain, kun kirjoja en hoksannut ottaa mukaan, olisi ollut hyvin aikaa lukea. No tein paljon ristikoita, joita en ole tehnyt taas pitkään, pitkään aikaan. Pelasin korttia ja istuskelin vain.

Matka oli ihan ok. Viro ei kuitenkaan ollut sellainen, kuin minä ajattelin etukäteen. En tiedä olivatko odotukseni liian suuret, vai mikä oli... Vähän huonot ilmatkin sattuivat ja aika "tyhjä" oli Kuresaari, ilmeisesti vasta juhannuksen jälkeen "herää henkiin". Talo, jossa asuimme, oli kyllä aivan mahtava. Jokaiselle "pariskunnalle" oli oma huone, suihkulla varustettuna ja yhteinen tila, jossa vietimme paljon aikaa, oli iso. Huono puoli oli isoimman terassin sijainti, joka oli talon takana, eli illalla se oli varjossa ja kun meri oli hyvin lähellä, tuuli oli aika kova. Tuli ihan tunne kuin olisi ollut kotona Kalajoella, sen verran kova oli merituuli. Eli pihalla ei paljon kyllä tarjennut illalla olla. Vähän turhan kaukanakin tuo Saarenmaa on kyllä ja jos tälleen autolla menee, niin huh, huh... Jalat on vieläkin ihan jumissa autossa istumisesta, jota tulikin reissun aikana n.1600km... Ei auttanut vaikka vaihtoi asuntoautosta tavalliseen autoon. Mutta ei kaduta matka lainkaan. Oli kiva käydä katsomassa Viro. Uudestaan en kuitenkin ainakaan Saarenmaalle hinkua =).



Sen verran tuli "töitä" tosiaan tehtyä tuollakin, että ruokaa tuli kyllä laitettua... Tosiaan, kun matkassa on 13 henkeä, niin ei ihan joka päivä viitsi ulkona käydä. Varsinkin, kun ulkonasyöminen oli melkein yhtä kallista kuin Suomessa. Ruokaa sai kyllä aika armeija-annoksia laittaa. Yhtenä päivänä tehtiin nuudelia ja kanakastiketta. 10 pussia, niitä pieniä meni ja kesken loppui !!! Matkassa, kun oli kaksi aktiiviurheilijaa, niin voitte kuvitella, että ruokaa meni. Joka kauppareissulla piti ostaa 3 pussia leipää, koska se oli aina loppu. Syömisen suhteen meillä oli sama taktiikka, kuin minulla on täällä kotonakin, eli teimme ruokaa koko porukalle kaksi kertaa päivässä. Sitten tietenkin aamu- ja iltapalat sekä välipalat. Tuolla jälleen kerran tuli todistettua, se kuinka tärkeä ateriarytmi on. Ilman sitä, syöminen on pelkkää leivän mussuttamista ja nälkä on koko ajan.

Mutta nyt on matka tehty ja paluu arkeen alkaa. Ja se kyllä alkaa tosiaan aika rytinällä... Huomenna aamusta heti terveyskeskuksen vuodeosastolle aamuvuoroon ja siitä se alkaakin sitten, täysien listojen tekeminen. Tällä viikolla, torstai, on viimeinen työpäiväni vanhassa yrityksessäni ja perjantaina starttaa virallisesti oman yrityksen pyörittäminen =). Odotan kyllä ihan innoissaan sitä. Paljon on vielä hommaa, mutta intoa riittää. Olen jo aloitellut sekä uusien, että vanhojen "viritysten" tekemisen, palaveereja on sovittu useampaan suuntaan.

Kevennykseksi on pakko laittaa kuva virolaisesta maitopurkista. Maito siis on piim. Meidän 13v pojalle, oli hyvin haastavaa ymmärtää tämä juttu. Hän kysyi minulta missä on maitoa, sanoin että jääkaapissa on purkki, jossa piim. (eli sanoin varmaan, että piimä) Poika vastasi, että "muttaku en tykkää piimästä". Sanoin ettei se ole piimää, se on maitoa, siinä vain lukee piimä. Hän vastasi uudelleen, ettei tykkää piimästä. Kolmannella kerralla meni perille, ettei se ole piimää vaan maitoa =). 

AAAAHHHHHH.... LOMAAAAAAAAA!!!!

Kauan odotettu Viron loma on nyt jo hyvin lähellä =). Joulukuusta astihan tätä on suunniteltu ja mietitty. Tosiaan matka oli vielä eiliseen saakka yllätys isälleni, jonka synttäreitä matkalla vähän etukäteen vietetämme. Nyt isä jo tietää, että johonkin lähdetään, mutta ei vielä minne. Sen aiomme pimittää ihan viimeiseen saakka. Matka on tosiaan Viroon, Saarenmaalle, Kuresaaren kylään (tai onko se kaupunki, en oo ihan varma...). Huomenna klo 6 aamulla matka starttaa ja automatka alkaa Helsinkiin. Siitä sitten siskon porukkaa liittyy joukkoon ja laivalla Tallinnaan. Tallinnasta ajellaan satamaan läpi Viron, josta lossilla Saarenmaalle ja siitä taas autolla Kuresaareen. Eli aika paljon autossa istumista, mutta myös mukava laivamatka ja lossi on meidän perheelle uusi tuttavuus.

Matkaan tosiaan lähtee iso porukka, minun koko lähiperheeni, siis minun puoleltani. Eli vanhempani, siskoni perheineen ja minun "laajennettu" perheeni, kuten nykyään perhettäni nimitän, koska se on laajentunut kahdella pojalla eli vävypojilla, joista molemmat lähtevät myös mukaan. Kuresaaressa meillä on iso talo vuokrattuna, vain meille. Talossa on kuusi makuuhuonetta ja kaikki mukavuudet, joten saadaan asua ihan päinemme koko taloa. Kaikilla on kuitenkin oma huone, jossa on suihkukin (kolmen teinilapsen äitinä, kiitän tästä =) ) Ja talossa on kunnon keittiö sekä terassi, jossa toivottavasti voi istuskella, koska olen tietenkin tilannut mahtavan ilman koko reissulle =).



Loma tulee kyllä nyt tarpeeseen, kahdestakin syystä. Toinen syy on se, että sitten kun palaan lomalta, aloitan maanantaina Kalajoella vuodeosastolla sairaanhoitajan sijaisena, ihan täysipäiväisesti. Nythän olen tehnyt vain 2-3 päivää viikossa, eli tuplat tulee sitten lisää. Tähän on ihan mukava varautua tällä tavalla, että ottaa kunnon irtioton arjesta =).


Toinen syy on se, että olen nyt irtautumassa osakeyhtiöstä, jossa olen toiminut osakkaana reilun vuoden. Aloitan jälleen oman "vanhan" yritykseni toiminnan 1.7 alkaen. Tuossa muutoksessa on ollut paljon hommaa. Olen aika paljon puhelimessa viettänyt aikaa, soitellen sinne ja tänne. Ja samalla tietenkin miettinyt mitä oma yritykseni tarjoaa. Kaikkein raskainta henkisesti minulle on kuitenkin ollut se, että asiakkaani, joiden kanssa viikottain teen töitä, eivät ole asiasta tienneet. Ja en ole sen vuoksi asiasta paljon muille kuin lähiperheelleni puhunut, mutta nyt kaikki asiakkaani, joita olen valmentanut, tietävät asiasta, voin asian julkistaa kaikille =). Ja tämäkin on mukava saada julkistettua tässä ennen lomaa, jotta voi keskittyä pelkkään lomailuun ja perheen kanssa olemiseen. Kaikkein viimeisimmäksi kuitenkin se oma perhe on kaikkein tärkein.


Tämän kaltaisia kuulumisia minulle kuuluu nyt. Liikunta on kyllä nyt tässä hiukan jäänyt ja luultavasti joutuu maraton haaveen, ainakin tältä ja ensi vuodelta jättämään. Mutta tuleehan niitä muitakin vuosia ja eihän sitä tiedä, jos oikein mukavasti lähtee yritys toimintaan, niin voi maraton toteutuakin. Nyt en oikein osaa keskittyä muuhun kuin tämän yrityksen starttaamiseen ja vähän kevyempään liikuntaan. Mutta lomalla tosiaan ajattelin vain rentoutua. Tänne ajattelin päivitellä vähän kuvia matkalta, mutta muuten aika lailla rentotua. Sitten loman jälkeen laitan ison vaihteen päälle ;).

TYÖSSÄ JAKSAMINEN...=)

Tässä aamusella katselin MTV 3:n aamutelevisiota, jossa aiheena oli työikäisten työssäjaksaminen ja stressin purkaminen. Jotenki minua kovasti herätteli asiat, joista haastateltavat puhuivat. Nämä asiat ovat nimittäin sellaisia mitä itsekin olen pohtinut tässä yrittäjäurani aikana ja mistä puhua paljon asiakkaitteni kanssa.

Siinä puhuttiin muunmuassa työ- ja vapaa-ajan erottelemisesta. Haastattelussa oli kolme ihmistä, joista jokainen teki toimistotyötä, eivät siis olleet yksityisyrittäjiä, mutta moni siltikin teki todella paljon töitä kotoa käsin, koska ne on nykyään "niin kätevää".
Kauan on jo puhuttu, että yrittäjällä on usein paineita tästä asiasta. Asiakkaille halutaan vastata samantien, mutta huolestuttavaa on mielestäni se, että sama homma on "levinnyt" jo työssäkävijöiden keskuuteen. Ei osata erottaa vapaa-aikaa työajasta. Tai osataan erottaa, mutta jostakin syystä sitä ei tehdä. Kaikki asiat halutaan hoitaa mahdollisimman pian ja asioihin halutaan vastaus välittömästi. Olen monesti mieheni kanssa tästä asiasta keskustellut, kun hän aika monesti iltaisin soittaa lapsille, missä he ovat ja sanoo kotiintuloajan (vaikka se onkin jo sovittu), että ajatteleppas silloin, kun me oltiin nuoria. Ei ollu kännyköitä, ei voinut laittaa whats app- viestiä, kun oli huolissaan lapsesta vaan kotona vain odotettiin, että lapsi tulisi kotiin. Jos ei kuulunut, piti lähteä hakemaan, ei voinut soittaa... Sama asia pätee työelämässä. Hommat tuli kyllä hoidettua ilman älypuhelimia, sähköpostia ja muita tekniikan laitteita...

Toinen asia, josta puhuttiin oli palautuminen ja stressin purku. Puhuttiin liikunnasta stressin purussa. Liikuntahan on oikein hyvä stressin purkamiseen, mutta nykyajan ihmiset ottavat tästä hyvästä stressin purkumenetelmästäkin stressiä... Eli siis liikunta ei ole enää mukavaa. vaan senkin harrastamisesta on tehty pakkomielle ja liikunta on "pakollista". Liikunnan käyttämisestä stressin purkamisessa tulisi muistaa, että sen tulee olla kevyttä, palauttavaa ja myös ravitsemuspuoli pitää aina huolehtia. Ja sitä tosia asiaa painotettiin, että joskus pitää olla tekemättä mitään eli niitä minunkin kuuluttamiani "perse homeessa"- päiviä pitää viettää joskus. Ja tämän haluaisin vielä kaikille sanoa, useamman asiakkaani kanssa tästä usein puhutaan;

OLE ARMOLLINEN ITSELLESI. 

AINA EI TARVITSE OLLA PARAS, 

AKTIIVISIN JA REIPPAIN. 

JOSKUS RIITTÄÄ SE, ETTÄ ON AIVAN HYVÄ

JA YRITTÄÄ PARHAANSA =). 

Tässäpäs Teille hiukan tällaisia ajatuksiani 

jaksamisesta ja hyvinvoinnista. 

Oikein hyvää ja stressitöntä viikonloppua kaikille!

TREENAAMINEN JA SYÖMINEN OSA 4. MONIPUOLISUUS

Yksi asia, johon joudun aina antamaan asiakkailleni vinkkejä ja mikä on lähes jokaisen "ongelma", kun aletaan puhua ateriarytmistä, on mitä keksin ruoaksi kaksi kertaa päivässä? Millä ajalla teen ruoan? Kuka tekee ruokaa kaksi kertaa päivässä?

Vastaus on tuunaaminen, ruoan "jatkojalostaminen" ja suunnittelu. Niin ja muuten minä teen ruokaa tai meillä syödään lämmin ruoka kaksi kertaa päivässä. Olen tehnyt aina, eli mitäs tässä nyt yhtäkkiä tulisi laskettuna, parikymmentä vuotta. Meillä tosiaan perheessä syödään lähes aina kaksi kertaa päivässä. Lähes aina tuossa sen vuoksi, että lapsemme, jotka ovat jo kaikki teinejä ja vanhin jo täysi-ikäinen, heräävät viikonloppuna joskus puolen päivän aikaan, niin he eivät välttämättä viikonloppuna syö kahta kertaa molempina päivinä. Mutta minä ja mieheni syömme, koska heräämme "ihmisten aikaan" =).  Meillä syödään myös aivan aina aamupala ja iltapala.



No kuinka sitten keksin ruokaa? Ja joudunko viettämään kaikki vapaa-aikani hellan edessä? Vastaus on, että en todellakaan. Minä suunnittelen aina päivän ruoat jo aaamulla tai edellisenä päivänä. Mietin mitä tänään syödään ja sen mukaan teen sitten ruokaa. Käytän paljon erilaisia "jatkojalostus" keinoja ruoan tekemisessä, eli teen vaikka yhtenä päivänä jauhelihakastikkeen ja pastaa, molempia isot annokset. Seuraava päivänä voi tehdä jauhelihakastikkeesta lasagnen päivälliseksi ja pastaa voi syödä lounaalla, vaikka kasvisten ja jauhelihan kera. Meillä aina on lounas se kevyempi ateria ja päivällinen on perheemme pääateria. Tämäkin on hyvin yksilöllistä ja on olemassa sanonta "syö aamulla kuin kuningas ja illalla kuin kerjäläinen", mutta minulla ei toimi tämä vaihtoehto. Pystyn kyllä lounaalla syömään kevyesti, mutta jos syön päivällisen liian kevyesti, se kostautuu illalla. Joten minä teen näin. Asiakkaiden kohdalla, annan heille vapauden valita, kummin he tekevät. Joka tapauksessa kumpikin ateria ei voi olla kevyt eikä kumpikin raskas. Jos ateriat ovat liian raskaita kalorimäärä nousee ja liian vähäisellä taas kalorit jäävät vajaaksi ja se kostautuu myöhemmin.

Toinen keino on "pikaruoat". Minä teen erilaisia "mössöjä", kuten nauraen asiakkailleni usein selitän. "Mössäruoalla" tarkoitan erilaisia makaroni, vihannes, liha/ kala/ kana sekoituksia. Minäpä laitan muutaman kuvan, niin ymmärrätte mitä tarkoitan...

Näistä kuvista kuvastuu se, että kyseessä ei ole kuitenkaan mikään "mössö" vaan monipuolinen ja kuitenkin hyvin värikäs ateria. Ensimmäisessä kuvassa on pastaa, kananmunaa ja vihanneksia. Toisessa nuudelia, lohta ja broccoli-mix. Tämä viimeinen ruoka on oikein suurta lempiruokaani ja on kyllä hyvin nopea ja helppo. Tietenkin aika riippuu, onko kala valmiina vai ei. Nämä edelliset ruoat on sellaisia, joita teen itselleni, kun olen usein aamupäivät kotona ja muut töissä. Iltaruoalla syömme yleensä sitten ihan peruskotiruokaa. 

Eli ei ruoanlaittaminen ja monipuolisen ruoan aikaansaaminen tarvitse olla, eikä ole niin vaikeaa kuin luullaan. Se vaatii mielikuvitusta ja ennenkaikkea, kuten kaikki toimintamme,  suunnittelua =).  

TREENAAMINEN JA SYÖMINEN OSA 3. ATERIARYTMI

Noudata hyvää ateriarytmiä... Se on vähän sellainen lause, että kun valmentaja sen sanoo, niin asiakas on vähän, että no hohhoijaa, maksanko oikeasti siitä, että tuo valmentaja höpöttää tuosta yhdestä ja samasta koko ajan...

No kyllä sekin on tosi asia, että tästä "höpötetään" alussa varsinkin hyvin paljon ja koitetaan asiakasta siitä muistuttaa. Mutta sekin on aika hauskaa kuinka äkkiä se kääntyy kuitenkin niin päin, että asiakas puhuu siitä. Siitä kuinka tärkeää se on, että tosiaan syö säännöllisesti ja vaikka tarvittaessa laittaa muistutuksen, jotta muistaa syödä.

Miksi se on niin tärkeää? No hyvällä ateriarytmillä seuraavatkin portaat ovat helpommin hallittavissa. Valinnat ovat aina paljon parempia, kun ne tehdään "täydessä sielun ja ruumiin voimissa" eli kylläisenä tai ainakin siinä vaiheessa, kun ei ole jo niin kova nälkä, että halutaan syödä "kaapin ovetkin", niinkuin minulla on tapana sanoa. Se minkälainen "oikea" ateriarytmi on, on hyvinkin yksilöllistä. Jokaisen ei tarvitse syödä kuten minä syön, 6 kertaa päivässä, vaan toisille sopii 4 kertaa päivässä. 4-6 kertaa päivässä on se "yleisin suositus" ja tuohon minäkin yhdyn.


Itsekin entisenä ylipainoisena, tiedän, että jos alan lipsua ateriarytmistä niin siitä ei hyvä seuraa. Minulla itselläni on paha tapa lähteä lipsumaan lounaasta. Perustelen sen itselleni näin; kohtahan on päivällinen ja juurihan minä söin aamupalan, ei ole yhtään nälkä. Eli juuri ne joilla myös asiakkkaat perustelevat minulle, miksi ateriarytmi ei pidä. No sitten, kun sen lounaan jättää väliin, niin miettiin, että voi että, no onpas siihen päivälliseen vielä aikaa... Nälkäkin olisi... No syön yhden leivän... Sitten no syön vähän aiemmin päivällisen... Sitten iltapala on aiemmin, koska on kova nälkä... Ja en kyllä syö ylimääräistä!! Mutta ilta on pitkä ja vaihtoehdot ovat tässä, syöt toisen iltapalan tai menet nälkäisenä nukkumaa, nukut huonosti ja aamulla ei ole nälkä tai ainakaan ei maistu hyvä, kunnollinen aamupala.... Eli olisikohan sittenkin kannattanut syödä se lounas... Noilla kaikella syömisellä, millä paikkasit lounaan, olisit syönyt jo ihan kunnollisen ja kevyen lounaan...

Ihmisillä on usein häiriintynyt nälän tunne. Sen huomaa ruokapäiväkirjoja analysoidessa. Syödään määrällisesti hyvin vähän, mutta valinnat ovat huonoja. Luen tosiaan paljon ja Antti Aron teksti hänen kirjassaan SYÖMÄÄN! kaikki tarpeellinen ravinnosta, käy ilmi kuinka ateriarytmi voi myös kääntyä itseään vastaan: " Nälän tunne on monilla ihmisillä häiriintynyt siten, ettei se kuvasta normaalilla tavalla energian tarvetta. Ruokailurytmistä on muodostunut opittu automaatti, jonka mukaan aterioidaan, olipa energian tarve suurempi tai pienempi. Erityisesti lihavat ihmiset pysyvät houkuttelevia ruokia kohdatessaan usein ruokailemaan uudelleen, vaikka edellisestä ateriasta olisi kulunut vasta vähän aikaa. Painon hallintaa ei tällöin voida perustaa nälän tunteen varaan vaan ruokailurytmi on suunniteltava tavoitteen mukaisesti."

Tässä tulee siis jälleen todistettua se, että ravitsemus on haasteellista ja yhtä oikeaa, kaikille sopivaa ruokavaliota tai -rytmiä ei ole olemassa. Ravitsemus tulee aina räätälöidä henkilön tarpeiden ja tavoitteiden mukaan ja pelkkään yhteen asiaan ei tule kiinnittää huomiota. 

ASIAKASPALAUTETTA

Valmentajalle on kyllä aina paras palaute, asiakkaalta saatu palaute. Vaikka saahan sitä palautetta silläkin tavalla, että asiakas onnistuu tavoitteissaan tai ainakin pääsee lähemmäksi niitä. Mutta kyllä se paras palaute on aina suora palaute =).




Eilen sain asiakkaaltani hyvinkin suoraa ja ihanaa palautetta, kiitos tästä hänelle =). Minä olen tosiaan niin blondi, että vieressä seisoin, kun hän nämä minulle osti, enkä tajunnut, että minulle on tulossa taas kerran lahjoja. Tällaisia aivan ihania lahjoja sain ja aika osuvaa vielä ;).

Nyt siis haluan myös itse puoleltani kiittää kaikkia ihania asiakkaitani. 

Teidän kaikkien kanssa toimiminen on todella ihanaa ja mukavaa. Minäkin saan Teiltä paljon, varmasti paljon enemmän kuin uskottekaan!!

EI OLE MÄKITREENIN VOITTANUTTA!

Nyt alkaa oleen suhteellisen normaali olo ja voi jo treenata kovemmalla teholla, joten... Matka vei kohti lempitreeni paikkaani, jossa kävimme asiakkaan kanssa vetämässä mäkitreeniä. Tämä paikka Maristo, antaa tosi hyvät puitteet treenille niin visuaalisesti kuin tehoiltaan. Täällä on pitkiä metsäpolkuja, joissa on pitkää loivaa nousua ja korkeita mäenrinteitä myös. Sekä hyviä isoja puunjuuria, joissa voi ottaa lihaskuntoharjoitteita (kuten nytkin sivuissa tuntuu =) ). Käyn n.kerran viikossa jonkun pt- asiakkaani kanssa täällä treenaamassa ja aina paikalta lähdetään hymyssä suin =) ja hikisenä!

Mutta mitäpä muuta näillä maisemilla voisi olettaakaan!

Eli nyt vain kaikki rohkeasti metsään harjoittelemaan. Mukaan voi ottaa sauvat, jos haluaa, tehokkaasti saa allit kyytiä ja ylävartalokin treeniä. 

TREENAAMINEN JA SYÖMINEN OSA 2. RAVITSEMUKSEN VOIMAPORTAAT

Ravitsemuksen voimaportaat on hyvä opas syömisen ja treenaamisen yhdistämisessä. Voimaportaat pitää aloittaa alusta ja edetä pikkuhiljaa ylöspäin. Seuraavalle askelmalle noustaan vasta, kun edellinen on selvä ja sisäistetty. Usein treenaamisen ja syömisen yhteensovittamista pidetään hyvin vaivaalloisena. Ajatellaan tavallaan asioita "liian vaikeasti" ja ajatellaan, että liikkuminen vaatii ruokailulta hyvin monimutkaisia toimenpiteitä. Näistä ravitsemuksen voimaportaista näette, ettei se kuitenkaan poikkea "normaalista" syömisestä oikeastaan lainkaan. Ravitsemuksen voimaportaat ovat seuraavanlaiset: 

1. SÄÄNNÖLLINEN JA OIKEIN AJOITETTU SYÖMINEN

2. MONIPUOLISUUS

3. LAATU

4. MÄÄRÄ

5. RAVINTOLISÄT JA MUUT TEHOKEINOT

1.ASKEL
Aika monelle on yllätys tuo, että ruoanmäärä 
on vasta kolmantena ja että laatu tulee vasta aterirytmin jälkeen... Voimaportaiden kapuaminen alhaalta ylös varmistaa tasapainoisen ruokavalion. Säännöllinen ja oikein ajoitettu syöminen eli ateriarytmi, on ravitsemuksen peruspohja. Kun ateriarytmi on kunnossa, takaa se hyvän harjoitteluvireen ja varmistaa liikunnasta palautumisen. Joillekin ateriarytmin opettelu vaatii muistuttamista. Hyviä keinoja siihen ovat olleet ruoka-ajat eli syödään aina tiettyyn aikaan, vaikka muistuttaen asiasta jotenkin. Ateriarytmin noudattaminen takaa myös sen, että nälkä ei kasva liian kovaksi, joka herkästi johtaa ahmimiseen. 



2.Askel
Sopiva aterirytmi ei kuitenkaan yksin riitä takaamaan hyvää ravitsemusta vaan ruoan tulee olla monipuolista. Monipuolisuus takaa riittävien vitamiinien ja kivennäisaineiden saannin. Monipuolisuus myös takaa sen, ettei mitään ravintoainetta korosteta liikaa, toisen jäädessä "varjoon". Monipuolisuus takaa myös sen, ettei ruokavalio ole sellainen johon kyllästyy äkkiä. Jos päivästä toiseen syö samoja ruokia, niin ruokavalioon kyltyykin hyvin herkästi. Monipuolisuus takaa myös sen, että saat vitamiineja ja kivennäisaineita monipuolisesti ja voit jättää purkkivitamiinit väliin =). Toki on olemassa muutamia erityistilanteita ja henkilöitä, joissa ja joilla on  joidenkin vitamiinien tai kivennäisaineiden saannissa vajetta, on "purkista syöminen" perusteltua.

3.ASKEL
Yllättäen tosiaan vasta kolmannella portaalla ovat
 laadukkaat valinnat. Usein painonpudottajat tai

treenaajt kiinnittävät heti ensimmäisenä huomiota laadukkaisiin valintoihin. Kaikki valinnat pyritään tekemään aina täydellisiä vaihtoehtoja noudattaen.  Ei syödä lainkaan herkkuja, jätetään kerta heitolla kaikki valkoinen jauho ja sokeri pois, vaihdetaan rasvan laatu, muutetaan kaikki tuotteet rasvattomiin ja kevyt tuotteisiin. Kuitenkin tosi asiassa valintoihin riittäisivät hyvätkin valinnat, ei siis aina täydelliset. Ei ole pakko olla herkkulakossa, kaiken ei tarvitse olla kevyt tuotetta jne,,, Jos koko ajan pyrkii täydellisyyteen, niin pettymyksiä kuitenkin jossakin vaiheessa seuraa, koska aina on tilanteita, joilloin ei voi omista valinnoistaan päättää. Ihan vain noudattamalla hyviä valintoja pääsee jo hyvin pitkälle. Laadukkaissa valinnoissa kannattaa kiinnittää huomioita erityisesti suolan käyttöön, kuidun määrään, rasvan laatuun ja kasvisten lisäämiseen. Helppo tapa tehdä valintoja on valita Sydänmerkki- tuotteita. Näissä on mietitty Sinun puolestasi suolan, kuidun ja rasvan määrä ja laatu verrattuna samanlaiseen tuotteeseen. 

4.ASKEL
Riittävä energiansaanti on neljäs askel. Tämäkin on monelle yllätys, että ensin laitetaan noin montaa eri asiaa kuntoon, ennenkuin puututaan riittävään energiansaantiin. Tässä askelmassa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että tälle askelmalle saakka voi syödä minkä verran vain, liian vähän tai liian paljon, vaan tässä kohdassa pohditaan sitä ollaanko ylikaloreilla vai kokonaiskulutukseen riittävällä tasolla. Riittävä energiamäärä ei ole tae, että valinnat ovat hyviä, jos pelkästään kaloreihin "tuijotetaan". Minä opetankin asiakkaitani pois tästä vanhanaikaisesta tavasta eli kaloreiden tarkastelusta. Ja se onkin kyllä aika tiukassa =). 


5. ASKEL
Viides askelma on sellainen, johon tavallisten kuntoilijoiden ei tarvitse edes välttämättä mennä. Mitään erityisiä palautusjuomia tai proteiinilisiä ei tavallisen kuntoilija tarvitse käyttää. Heille riittää hyvä ruoka ja oikeiden ravintoaineiden huomioiminen ja edellä mainitut asiat. Toki pitää erottaa tässä kohdassa urheilijat ja tavoitteellisesti treenaajat, jos heillä ei jotakin energiaravintoainetta ravinnosta riittävästi tule, mutta näistäkin jokainen tulee arvioida tapauskohtaisesti. 

Tässäpäs oli hiukan ajatuksia ravitsemuksen perusteista ja treenaamisesta tällä erää, 

jatkoa on tiedossa =). Muistakaa treenata ja syödä hyvin!

TREENAAMINEN JA SYÖMINEN OSA 1. JOHDANTO

Nyt alkaa ihan tosissaan olla jo sellainen olo, että kyllä tämä flunssa tästä menee ja voi jo hiukan liikkua, vaikkakin vielä hyvin varovaisesti ja pienellä teholla. Flunssan jälkeen täytyy olla hyvin varovainen, koska juuri tämä aika on sitä vaarallisinta aikaa. Ollaan vieläkin toipumassa ja elimistö ei ole vielä täysin terve vaikka siltä tuntuisikin. Tällä viikolla olen maanantaina käynyt pienen, kevyen lenkin ja tänään olisi tiedossa toinen. Muuten liikkumiseni tällä viikolla on ollut lähinnä hyötyliikuntaa (kolme työvuoroa osastolla, sairaanhoitajana hoitaa sitä puolta =) ) ja pyöräilyä töihin sekä kävely pois töistä. Maanantaina juoksulenkillä vielä huomasi, että hiukan toipilas on, koska syke kyllä lähti hyvin nopeasti nousemaan.

Ajattelin tässä aloitella tällaisen "jatkumon" kirjoituksieni suhteen eli aloitan tällaisen Treenaaminen ja syöminen sarjan, jossa on useampia osioita, joita käsittelen kirjoituksissani. Tämä ensimmäinen on ns. Johdanto ja seuraavissa käsittelen mm. energiaravintoaineita, syömisen opettelua, kaloreita jne.... Syy miksi päätin tehdä näin on, koska " Kuinka yhdistää syöminen ja treenaaminen?", on kysymys johon joudun usein vastaamaan ja tottakai myös itse miettimään. Tähän asiaan löytyy ratkaisuja ja vaihtoehtoja paljon netistä, ihmiset puhuvat toinen toislleen ja mediassa asioista kiistellään. Tottakai tähänkin on olemassa hyvin monta erilaista vaihtoehtoa, lihasmassan kasvattaminen onnistuu kyllä myös miinuskaloreilla (olen sen käytännössä nähnyt), mutta se ei kuitenkaan ole se turvallisin, terveellisin ja ennenkaikkea pysyvin ratkaisu.

Vastaus ei ole aina niin yksinkertainen ja usein ei välttämättä niin mieluinen. Tällaisen kysymyksen esittäjälle täytyy nimittäin esittää vasta kysymys siitä, kuinka paljon treenaat? Miten syöt muuten? Ja ennenkaikkea mitä ajatuksia Sinulla itselläsi on siitä mitä ja miten pitäisi syödä?


Sitten tullaan vielä tuohon toiseen juttuun eli treenaamiseen ja tavoitteiden asetteluun. Usein asiakkailla on aika "mahdottomia" toiveita (ravitsemuksellisesti), kun he tulevat valmennukseeni. He haluavat laihtua, harrastaa kovaa liikuntaa ja kiinteytyä. No ensimmäiseksi aloitetaan keskustelu siitä, mikä on oikeasti se päätavoite, koska ravitsemuksellisesti nuo kaikki ovat mahdottomia toteuttaa samalla kertaa. Ne voidaan toteuttaa tottakai peräkkäin, eli ensin voi pudottaa painoa, sitten kiinteytyä ja sitten vaikka vielä alkaa työstämään lisää lihasmassaa.


Eli yksi asia ja askel kerrallaan tässäkin tapauksessa =).

Tästä se lähtee =)

ELÄMÄ VOITTAA!!

Mahtavaa, nyt tuntuu, että pikkuhiljaa alkaa elämä taas voittamaan. Flunssa äityikin aika pahaksi ja toipuminen on kyllä kestänyt pitkään. Ja nenäliinoja ja lääkkeitä on kyllä kulunut. Olen kyllä ollut tosi, tosi reipas, nimittäin levähtämisessä. Olen pitänyt viime viikon lauantaista saakka täysin lomaa liikunnasta, asiakkaidenkaan kanssa en ole nyt liikkunut, salilla vain ollut muutaman kanssa ja muiden kanssa ollaan pidetty taukoviikkoa=). Torstaina vielä piti olla töissä, mutta koko viikonloppu on vapaata ja myös perjantai. Olen kyllä levähtänyt eli en ole siis muutenkaan paljon touhunnut, autolla olen liikkunutkin. Täytyy kyllä myöntää, että sen verran tukossa olinkin, etten olisi varmaan päässyt eteenpäin pyörällä, kun Asemallakin portaiden nouseminen jo hengästytti =).




No sen verran tänään jo alkaa olemaan parempi olo, että huomaa virtaa olevan reilummasti ja olo on jo parempi. En tänäänkään vielä lähtenyt lenkille, edes kävelylle. Mutta aloitin sitten pakastimen tyhjennysprojektin. Olen kova pakastimen käyttäjä. Ostan paljon ruokaa kerralla, esim. jauhelihaa, kanaa löytyy aina pakastimesta ja jos jokin on menossa vanhaksi jääkaapissa, laitan sen pakastimeen ja awot, sen voi käyttää paljon myöhemminkin. Olen pakastanut mm. vanhoja rahkoja, joista nyt sitten kokeilin voiko niitä käyttää marjarahkan tekemiseen. No pystyi ihan hyvin. Vähän matkaan vaahtoutuvaa vaniljaa ja marjoja ja oli tosi hyvää =).

Sitten sieltä löytyi torttutaikinaa, josta leivoin tyttäreni kanssa pasteijoita... Ja seuraava projekti olisi vanhan piparkakkutaikinan tuhoaminen, johon löysin jo hyvän juustokakkuohjeen.




No nyt on sitten hyvä aloittaa projekti josta olen jo kauan haaveillut. Eli jotakin noista olutklipseistä, ehkä laukkua... Näin viime kesänä ihan livenä laukkuja ja koruja, jotka oli tehty klipseistä ja ne oli kyllä tosi kivoja. Aloin jo silloin keräilemään niitä, mutta aika kauan niitä pitää keräillä ja paljon tarvitsee laukkuihin. No nyt niitä alkaa olemaan jo yli 400 ja jotakin voisi jo kokeilla. Ohjeen mukaan ne pitää ensin pestä ja sitten väännellä tai poistaa  nuo ylimääräiset osat. No tuossa niitä on sitten nyt sitten kuivamassa =). Kohta pääsee työstämään.


Lenkille menen seuraavan kerran maanantaina, jos nyt olo tällä tavalla paranee. Ja olen tässä sairastelun lomassa ehtinyt projektiani miettiä ja tehdä hiukan suunnitelmia, miten se tulee etenemään. Aion Raahen Trail- juoksun, joka tosiaan on 2.7, ottaa ohjelmakseni puolimaraton- ohjelman, jonka luultavasti juoksen syksyllä, ihan "huvikseni vain" eli en mene mihinkään kisaan juoksemaan. Ja sitten maratonin ajattelin juosta Ylivieskassa, Vieskamaratonilla, mikäli se tietenkin ensi vuonnakin järjestetään. Miksi päädyin tähän? No syy on ihan yksinkertaisesti se, että maratoneja, jotka juostaan poluilla, on ainakin tällä hetkellä, näillä leveysasteilla aika vähän. Kaikki on useamman sadan kilometrin päässä. Asvaltti maratoneja on lähempänä. Nyt vain pitää syksyllä viimestään aloittaa juokseminen myös asvaltilla, niin siihen jalatkin tottuu. Ainakin tänä vuonna Vieskamaraton oli kesäkuussa, joten sen menisi aika hyvin aikataulullisesti, jos ensin harjoittelee puolikkaalle ja sitten maratonille =).

Mutta nyt pitää vielä malttaa tovi levähtää, ettei tule mitää flunssan ikäviä jälkitauteja vaan on kunnolla kunnossa. Kyllä ne lenkit ehtii sitten tehdä terveenä =).

HENKINEN HYVINVOINTI

Pakkoloma jatkuu...
Ja nyt, kun treeeni on tauolla, on hyvä miettiä "syntyjä syviä" eli esimerkiksi tuota yhtä intohimoni kohdetta eli hyvinvointia. Olen aina ollut erittäin kiinnostunut ihmisten henkisestä puolesta. Uskon voimakkaasti siihen, että ihmistä ei voi terveydenhuollon puolella hoitaa eikä ihmistä voi myöskään urheilunkaan puolella valmentaa, ilman henkisen puolen huomioimista. Syykin siihen, miksi opiskelin myös psykiatrisen sairaanhoitajan pätevyyden, on juuri mielenkiintoni psykiatriaa ja ihmisen ajatusmaailmaa kohtaan.

Itse huollan omaa henkistä hyvinvointia pitämällä välillä päiviä, jolloin en tee yhtään mitään. Kun olin sairaankuljetuksessa töissä nimitimme työparini kanssa näitä päiviä "perse homeessa- päiviksi". Eli silloin istutaan "perse homeessa" sohvalla eikä tehdä mitään "järkevää=). Minun päiviini kuitenkin kuuluu käsitöiden tekeminen, jonka lasken "ei mitään tekemiseksi. Olen aina ollut kova tekemään kaikenlaisia käsitöitä, virkkaamisesta kutomiseen ja myös askarteluun. Teen paljon kaikkia vaatteita ja peittoja, virkkaamalla tai kutomalla. Käsitöitä teen toisen harrastukseni ohessa, eli rakastan katsoa elokuvia ja seuraan useita sarjoja, joita tallennan ja sitten kerralla katson=). Seuraan useita eri sarjoja. Sellaisen sarjan, johon olen oikein koukussa katson livenä, mikäli mahdollista, mutta sekin on tallennuksessa, varmuuden vuoksi, ettei jää väliin;). Tällä hetkellä tällainen sarja on vain Greyn anatomia. Kaikki kotonakin tietävät, ettei sen aikana minuun kannata ottaa kontaktia kuin korkeintaan mainoskatkolla... Katson lähes kaikkia sairaalasarjoja ja Teho-osasto on ihan ehdoton kaikkien aikojen suosikkini. Niistä minulla onkin useita boxeja ja katselen niitä aina uudestaan ja uudestaan. Toinen kaikkien aikojen suosikkisarjani on Frendit. Olen katsonut kaikki jaksot aikanaan tv:stä ja minulla on kaikki 10 vuotta levyinä ja siltikin katson uusintana tulevat jaksot tv:stä silloin, kun niitä tulee.

Minulla on lähes aina jokin käsityö kaverina, kun katson tv:tä. Tosiaan tuo Greyn anatomia on ainoa, jonka ohessa en tee, mutta kaikkien muiden ohessa teen aina jotakin. Minulla on isot lankavarastot, joissa on kaiken maailman lankoja ja aika paljon ostelen myös kirpputoreilta langanjämiä ja niistä teen sitten kaikkea kivaa. Tällä hetkellä työn alla on toinen bonzo, johon saa paljon lankoja "hukutettua". Olen tytöilleni sellaiset tehnyt ja teen vielä itsellekin.


Miksi tässä nyt otin puheeksi omat harrastukseni...? No tällä haluan kaikille sitä sanoa, että treenin ohessa pitää olla vastapainona jonkin mieluinen harrastus tai puuhailu, joka ei ole liikuntaa. Enkä nyt todellakaan tarkoita, että kaikkien pitää alkaa käsitöitä koukut tai puikot väärässä vääntämään vaan se pitää olla mieluinen harratsus. Sellainen. jossa mieli lepää ja henkinen hyvinvointi kasvaa!! Kirjassa ; Hyvän kunnon ainekset, kirjoitetaan paljon levon ja palautumisen merkityksestä. Kirjaa lukiessani oikeastaan itsekin vasta tajusin sen tosiasian, että oikeasti treenaaminen "hajottaa" meitä. Kehittyminen, esim. lihasten kasvu, kunnon paraneminen jne... tapahtuvat itse asiassa treenin jälkeen korjaavilla toimilla. Näillä korjaavilla toimilla tarkoitetaan lepoa, lihashuoltoa ja ravitsemusta. Minusta sanonta, että "itse asiassa olemme treenin jälkeen huonommassa kunnossa, kuin ennen treeniä", on oikein osuva=). Jos koko ajan vain treenaamme, emmekä lepää, ei kehittymistäkään tapahdu ja jos emme syö riittävästi treenin jälkeen, eivät energiavarastomme täyty ja kehitystä ei silloinkaan tapahdu:(. Eli voisi karkeasti sanoa, että treenaaminen on sitten turhaa...

Muista, että treenaamisen lisäksi pitää olla jokin palautumiskeino, levähtääkin pitää välillä. Sohvalla silloin tällöin ihan vain levähtäminenkään ei ole paha asia=).

Toivottavasti minullakin jo kohta lähtee olo kohentumaan, alkaa olla jo pikkuisen "hermoja kiristävää", kun ei pääse lenkille ja olokin kieltämättä on aika kehno. Mutta jos jotakin positiivista kaivetaan nyt tästä, niin ainakin nyt tulee hyvä lepoviikko, palautuminen on varmasti onnistunut :( ja olen kyllä nyt vielä enemmän varma tavoitteestani eli maratonin aion juosta, täyden siis =).