VAPPURUOKAA =)

Olen aika intohimoinen ruoanlaittaja, mutta sillä tavalla varmaankin aika normaali kokkaaja, että joskus tulee tehtyä todella paljon erilaisia ruokia ja sitten mennäänkin viikko taas paistetut perunat, spagetti ja jauhelihakastike linjalla.

Olen aika tarkka rahan kanssa (en suostu sanomaan pihi...) mutta sanotaanko näin, etten ostele erikoisia paljon maksavia ruokia. Ja kasviksia ostelen aina sen mukaan mikä on sesonkituotetta. Eli siis halvempaa ;). No minusta se ei ole ollenkaan huono asia, että on tarkka rahankin kanssa. Ja hyvää ruokaa voi syödä pienemmälläkin budjetilla. Ruokaa voi myös pakastaa, ostaa alennettuun hintaan jne... jne...

Miksi tämän otin puheeksi? No tämä resepti, jonka teille nyt avaan, oikein hienoilla, itse ottamillani kuvilla (eli suomeksi ei laadukkailla ;) ), on yksi esimerkki mitä teen paljon. Tämä resepti pohjautuu nimittäin sellaiseen valmiiseen pakettiin, johon kerran törmäsin eli jossa oli lähes kaikki ainekset mukana. Hinta kuitenkin oli... hmmm miten sanoisi, minun kukkarolleni ei-sopiva tai ainakin ajattelin, että sen saisi tehtyä edullisemminkin ja myös kevyemminkin. Tämä resepti on ollut ehdoton hitti asiakkaideni keskuudessa. Se onn helppo, nopea tehdä ja lapsetkin tykkäävät. Ja ennenkaikkea tämä on niin hyvää, ettei siitä uskoisi kuinka kevyt se lopen on ja täyttävä.

Nimeä tälle ei virallisesti ole, niin kutsun sitä UUNITORTILLA - nimellä=)

(Määrät tässä ovat sellaiseen aika pieneen astiaan tehtyä ruokaa varten. Tuohon minun vuokaan tein suurin piirtein 1,5 kertaisena tämän ohjeen. )

                                 1. Laita uuni päälle, 200astetta.

 2. Aloita kastikkeen tekeminen. Ruskista 300g kanasuikaleita. Mielellään tietenkin maustamattomia. Voit laittaa pannulle 1-2tl öljyä. Kun kanat ovat täysin kypsiä, ripottele niiden päälle 3rkl vehnäjauhoja, kääntele niitä sen aikaa, että jauhot "tarttuvat" kanaan. Kaada päälle kuumaa vettä, n.3dl ja 3dl tomaattikastiketta. Keitä seosta n.5min. Lisää vettä, jos kastike on liian "jämäkkää". Se saa olla aika "juoksevaa". Toki tässäkin on omia mieltymyksiä=). Nyt voit maistella onko maustetta riittävästi ja lisäillä tarpeen mukaan, esim. currya, hiukan voit ripauttaa suolaa... jne... Vältä kuitenkin suuria suolamääriä.

Kuvissa on kaksi versiota. Vasemmalla on ilman kasviksia, oikealla on minun versioni, kasvisten kanssa =).  Tuossa on ihan tavallinen pakastekasvis- pussi, joka voi olla oman maun mukaan mikä vain parhaiten maistuu.

Tässä tämänkertaiset kasvikset ja tomaattikastike esimerkki. Kasvikset tosiaan voit valita oman maun mukaan. Niitä ei tarvitse keittää, kastikkeen joukkoon vaan viimeistnä, kyllä ne uunissa sen verran pehmenee, ettei hampaat mene=).









3. Sitten aletaan "kasaamaan" ruokaa. Eli periaatteena on ihan samanlainen "kokoaminen" kuin lasagnessa. Uunivuoan pohjalle ei tarvitse laittaa mitään öljyä tai rasvaa, koska pohjalle tulee ensin kastikekerros. Kastiketta laitetaan niin paljon, että pohja peittyy. Seuraavaksi tulee tortillalevy kerros. Ne voi laittaa limittäin ja jos vuoka on pienemäpi, leikkaa levy kahtia ja laita limittäin toisen kanssa puoliska ja vaihtele puoliskan kohtaa vuoassa. Ja sitten taas kastike ja levyt jne... Yleensä teen 2-3 kerrosta, vähän sen mukaan, minkä verran kastiketta on.

 4. Kun olet kasannut ruoan loppuun, laita päälle 0,5dl maitoa tai ruokakermaa, riippuen haluatko kevyemmän version vai hiukan "tuhdimman" ja tosiaan vaikka laittaisit hiukan sitä kermaa, niin ei se maailma siihen kaadu, itsekin käytin tuota kolmen juuston kermaa, jossa on kuitenkin rasvaprosentti vain 10% ja antaa kyllä kivasti makua. Muistaa vain sitten määrän kanssa, ettei lorottele koko purkkia;). Päälle sitten vielä juustoraastetta. Sitten uuniin, 12 minuuttia ja valmis on=) ja takuulla hyvää.




Ja tässäpäs valmis ruoka. Ja hyvää oli, vaikka itse sen sanonkin=).

Jos haluat muutella niin tässä muutama minun ehdotukseni; Kanan voi vaihtaa jauhelihaan tai tonnikalaan. Vaihtele erilaisia kasviksia makusi mukaan. Kokeile onko oma versioisi mieluisampi vähemmällä kastikkeella (minä tykkään, että kastiketta on TOSI paljon ;) ).


Ja ennenkaikkea muista, että ruoanlaitossa saa säveltää, saa ja kannattaa kokeilla kaikkea uutta. Tämäkin olisi jäänyt minulta kokeilematta, jos en olisi lähtenyt rohkeasti tuunailemaan.

OIKEIN HYVÄÄ VAPPUA KAIKILLE! Muistakaa, ettei se yksi päivä tee liikunnassa tai ruokavaliossakaan suurta asiaa, jos 80% näistä on kunnossa eli nauttikaa=).

TREENAAMISEN ALOITTAMINEN

Jos nyt olen saanut Sinut innostumaan juoksemisesta ja mietit, että mites nyt aloittaisin? Voinko vain lähteä tuosta ulos ja juoksemaan? Mitä tarvitsen?

Vastaus on että kyllä voit ja et voi=). Eli juokseminen on tosiaan, kuten olen jo sanonut, siitä helppo laji, että sitä voi harrastaa missä vain, milloin vain. Se ei ole sidottu aikatauluihin ja siksi se on aika helppo harrastus. Mutta aloittamiseen tarvitset kuitenkin muutamia juttuja ihan ehdottomasti. Eli ihan ensimmäisenä tarvitset kunnon jalkineet. Kengät ovat juoksussa kaikkein tärkeimmät ja ne kyllä kannattaa ostaa ehdottomasti urheiluliikkeestä tai ainakin paikasta, josta saa hiukan neuvoa niiden ostamiseen. Itselläni on tästä hyvä kokemus viime syksyltä. Minulla on ollut aina kunnon juoksukengät, joita vaihdan 2-3 vuoden välein ja erikseen juoksukengät kesälle ja talvelle. Talvikengissäni on sellaiset "jännät nystyrät" pohjissa (tuossa kuvassa nuo tumman harmaat). Ne eivät ole siis piikkikengät. Ne ovat olleet ihan mahtavat, vaikkakin ostovaiheessa hinta pikkuisen hirvitti, mutta ovat olleet sen arvoiset. Niissä on vettäkestävä pinta eli koskaan ei kastu jalat, joka on erittäin tärkeää, koska jos jalat kastuvat, tuleee kylmä ja saattaa saada flunssankin, jos on jo valmiiksi vastutuskyky heikolla.  Kesällä on sitten toiset kengät. Minä en koskaan juoksukenkiäni pidä muulloin, kuin juostessa ja lapsenikin tietävät ettei äidin juoksukenkiin parane koskea, hyvä jos katsoa uskaltaa;). Olen hyvin merkkiuskollinen. Minulla on hyvin rintava jalka ja jalan holvi on korkea, joten tarvitsen tilavat kengät ja minun jalalleni parhaiten sopivat Asicsin kengät. En sano missään nimessä, että muissa kengissä on mitään vikaa, mutta minun jalalleni sopivat Asicsin kegät parhaiten.

Viime syksynä oli aika taas ostaa uudet kengät ja menin paikalliseen urheiluliikkeeseen jälleen ostamaan kenkiä. Ihmettelin siinä samalla ostaessani, että mikä ihme siinä on, että vaikka minulla on noin hyvät ja tukevat kengät, niin nilkkojani särkee juoksun jälkeen. Myyjä sanoi, että ovatkohan ne liian tukevat (olisin varmaan itse ostanut vielä tukevammat), mutta myyjä minulle ihan "lättänöitä" kenkiä, joissa ei siis ole tukea lainkaan pohjassa. Ja samalla sanoin innostuneeni polkujuoksemisesta, niin hän suositteli maastokenkiä. Luotin asiantuntijaan ja ostin ne kengät. Ensimmäisellä juoksulenkillä aluksi tuntui oudolta, kun kaikki mahdolliset kivet ja kävyt tuntuivat jalkapohjassa, olinhan tottunut, ettei paksujen pohjien läpi tuntunut mitään. Mutta pian totuin siihen ja heti jo ensimmäisen reissun jälkeen huomasin, että nilkat eivät ole lainkaan kipeät eli myyjä oli ollut täysin oikeassa. Kuvassa iloisen väriset violetit ovat ne uudet maastokengät. Suosittelen kyllä lämpimästi noita kenkiä, jos juokset paljon maastossa=).


Toinen asia, johon panostaisin kenkien jälkeen on hyvät vaatteet. On erittäin paljon mukavampi juosta kunnon vaatteilla, jotka pitää tuulta, kun tuulee tai vettä, kun sataa ja ennen kaikkea hyvät alusvaatteet pitävät ihon lämimänä, koska hiotessa ne siirtävät hien paidan ulkopuolelle, jolloin iho on mukavan kuiva ja lämmin. Minulla on tässäkin asiassa ilmassa pientä merkkiuskollisuutta... Olen aina pitänyt Icepeakin vaatteista. Minulla on talveksi softcell- takki ja kevääksi sekä syksyksi tuo musta tuulitakki. Ostin vasta nuo kuvassa olevat hiihtohousut, jotka ovat kyllä olleet tosi hyvä investointi. Minulla on useita urheilukerrastoja ja tuo punainen paita on ehdoton suosikkini, se menee pitkälle keväälle ja aikaiselle syksylle sekä talvella. Puuvillapaidoilla juokseminen on erittäin huono ajatus, koska paita kastuu märäksi ja aiheuttaa sen, että iho on märkä ja tulee kylmä.  Sukat ovat myös tärkeät. Minulla on erikseeen sukat, joita käytän juostessa. Ne on urheiluun tehtyjä. Viimeisimmät sain pukilta ja ne on ehkä parhaat, niissä on pieni nukka, joten ne on tosi lämpimät.

Tässä vähän mallina omaa pukeutumistani=). 


Eli yhteenvetona näistä; jotta juokseminen on kivaa ja helppoa Sinulla pitää olla ainakin vähintään kunnon kengät. Ja jos et aluksi halua tai kykene panostamaan rahallisesti kovin paljon, osta ainakin kunnon alusvaatteet eli kunnon kalsaripaita ja -housut. Muilla vaatteilla ei mielestäni ole niin kiire, mutta kyllä mukavuutta tuo myös kunnon päällysvaatetus. Ja pieni vinkki, kannattaa pitää silmät auki kirpputoreilla, sieltä itsekin olen tehnyt hyviä hankintoja=). 

BLOGIN JULKAISEMINEN

Eilen rohkaistuin ja kerroin facebookissa kirjoittavani blogia. Tosiaan jännitti etukäteen aika paljon ja halusin ensin vähän aikaa "itsekseni" kirjoitella, että saan jonkinlaisen ajatuksen siitä mitä kirjoitan ja miten kirjoitan=). Nyt tuntuu, että olen jonkinlaiseen alkuun päässyt ja suurimmat "paineet" kirjoittamisesta on purettu. Tottakai minulla oli muutamia luottoasiakkaitani ja ystäviä joille kerroin, mutta en sen suuremmin asiasta kertonut. Joten minua siis jännitti aika paljon julkistaminen, mutta huomasin, että se oli ihan turhaa=). Sain ihan mahtavia viestejä ystäviltä, kannustusta ja palautettakin blogistani. Nyt on siis kiitoksen aika kaikille=). Olette ihania ja toivottavasti jatkossakin jaksatte lueskella ajatuksiani ja seurata treenaamistani ja ennenkaikkea toivottavasti saatte blogistani jotakin omaan treenaamiseenne tai ravitsemukseen=).

LUKEMINEN KANNATTAA AINA=)

Olen aina ollut kova lukemaan, nyt vaan on jääny vähemmälle. Opiskeluaikana on tietenkin paljon tullut luettua. Mutta opiskellessa lukeminen on vähän sellaista Pakko-Oppia-Kaikki-Heti !! -ajatuksella lukemista eli hiukan "rumemmin sanottuna" pakko lukemista. Nyt, kun ei tarvitse tavallaan oppia näistä asioista vaan lukee vain ihan huvin vuoksi, niin lukeminen on jotenkin rennompaa, vaikkakin ei mitään romaanikirjallisuutta olekaan...

Tässä vähän esimerkkejä, mitä nyt löytyy yöpöydältä. Huomaa, että aika monenlaista "intressiä" on tällä hetkellä=).

Tuo juoksu kirja on omia treenejä varten. Ei ehkä ihan mikään vasta-alkajan kirja, aika paljon anatomiaa sisältää ja välillä ainakin mennään hiukan korkealta ja kovaa. Tätä kirjaa luen ihan oman tavoitteeni vuoksi, jos saisi lisävinkkejä juoksemiseen ja erityisesti maratonille, koska aiemmin en tosiaan ole pitkiä matkoja juossut.

Samoin venyttelyn anatomia on omaa harrastusta varten. Oon tosiaan, niinkuin jo aiemmin tunnustin, äärettömän laiska venyttelemään, niin tahtoo tuo liikkuvuus mennä huonoon kuntoon, kun juoksee taas paljon. Minulle sopivinta venyttelyä ja liikkuvuus harjoittelua on jooga- tyyppinen venyttely eli toiminnallinen, jossa koko ajan tapahtuu jotakin, koska muuten aika herkästi kyllästyn ja venyttely jää liian vähälle. Tuossa kirjassa, ainakin noin yhtäkkiä selattuna oli paljon jooga-tyyppisiä harjoituksia.

Tottakai näistä kirjoista saa myös apua valmennuksiin, mutta päällimäinen tarkoitus lukemisessa ei ole se vaan oma treeni=), joskus sitäkin on ajateltava.

Sitten kolmas kirja on ehdottoman suosikki kirjoittajani kirjoittama. Luennoilla ja muuallakin suosittelen luettavaksi Hanna Partasen kirjoja. Hanna kirjoittaa hyvin selkeästi ja mukavasti, ei liian tuomitsevasti ja "läksyttäen". Hannalla on faktat kohdillaan ja tietoa pitkältä ajalta. Olen lukenut paljon Hannan kirjoja, tämä oli aika uusi kirja ja nyt sen otin luettavaksi. Tätä kirjaa luen opiskelun kannalta, asiakastyöskentelyä varten. En ole tätä kirjaa vielä ehtinyt aloittaa, joten palaan siihen myöhemmin=).

Samoin tämä neljäs kirja, joka on kirjoittajan kertomus anoreksiasta. Ajattelin tämän kirjan lainatessani, että tästä saa hyvää näkökulmaa syömishäiriöisen elämään. Syömishäiriöisen hoitaminen kuuluu terveydenhuollon piiriin ja on ravitsemusterapeutin tehtävä, mutta ravintovalmentaja voi ohjata asiakkaita, joiden hoito ei ole enää akuuttivaiheessa. Varovaisuutta tietenkin on noudatettava tässä asiassa ja tunnettava itsensä hyvin sillä tavalla, että onko kykeneväinen huomaamaan, riittääkö asiakkaalle ravintovalmentajan apu vai onko tarvetta ravitsemusterapeutille. Koen saavani paljon apua ja tukea psykiatrisen sairaanhoitajan koulutuksesta juuri tähän päätökseen, otanko asiakkaan valmennukseen vai en.

Näillä tosiaan nyt sitten mentäsiin muutamia viikkoja=). Minulla meinaa olla paha vika, että jos aloitan jonkun kirjan, niin pitää lukea ahmimalla loppuun. Palailen tarkemmin näihin kirjoihin, kun olen ehtinyt ne kunnolla lukea.

HARJOITTELEMINEN JA TAVOITTEET

Aloitin juoksemisen joskus 12 vuotta sitten. Juoksin todella paljon. Sitten, juokseminen ja yleensäkin treenaaminen meni vähän niin sanotusti "överiksi" ja jouduin oman terveyteni vuoksi vähentämään reilusti. Tai itse asiassa minut pantiin sairaslomalla, liikunnasta... Olin kotiäiti... Siinähän minulla menikin pikku hetki, että pystyin ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja sen, että mitä lääkäri tarkoitti sairaslomalla. Minun vastauksenihan oli, että enhän minä ole töissä, olen kotiäiti. -Joo, lääkäri sanoi,- mutta tuota liikuntaa vähennät. Olin tosi hämilläni ja sanoinkin lääkärille, että miten hän näin voi sanoa, olen elämäni kunnossa, juoksen tunnin lenkkejä tuosta vain ja käyn rankoissa jumpissa ja sitä paitsi laihtunutkin, niin etten ole tässä painossa aikuisiällä koskaan ollut... Lääkäri katsoi minua ja kysyi, onko mielestäni tervettä harrastaa liikuntaa 7 jopa 9 kertaa viikossa...? Miksi sairastelen koko ajan...? Juoksen seuraavana päivänä, vaikka edellisenä on ollut kuumetta...? Missä ovat lepopäiväni...? Nyt olet viikon harrastamatta liikuntaa lainkaan!

Lähdin hiukan hämilläni lääkärin vastaanotolta, mutta hän varmaankin sai minut kuitenkin ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja pidin oikeasti "sairaslomaa" liikunnasta. Ensimmäiset kaksi päivää olivat kyllä ihan kauheita, olo oli kuin ketulla joka on häkissä ja vain kiertää ympyrää. Mutta parin päivän jälkeen tajusin itsekin, missä olin ollut ja mihin olin menossa. Nyt siis olen itsekin erittäin tarkka lepopäivien suhteen ja kerron asiakkailleni ja muillekin joiden huomaan menevän samaan suuntaan, tilanteestani. Pidä itse kaksi täysin lepopäivää viikossa ja sitä suosittelen myös VÄHINTÄÄN asiakkailleni.

Eli näin Manu-tyyliin. Muistakaa levähtääkin. Kehittyminen tapahtuu itse asiassa levossa!






Niin ja semmoinen pieni sivuhuomautus myös, että tuolloin en ollut vielä terveydenhuoltoalalla ja myöhemmin, kun koulussa sitten otimme toisiltamme sydänfilmejä, minulla huomattiin sydämessä merkki siitä, että olin todennäköisesti tuolloin treenatessani liikaa, sairastanut pienen sydänlihastulehduksen. Ja sydänlihastulehdushan voi olla todella vakava eli se läääkäri, joka huomasi, että olin ylikunnossa, todennnäköisesti pelasti sydämeni ja mahdollisesti myös henkeni...Kun menin kouluun, niin juokseminen jäi vähemmälle. Nyt se on oikeastaan jo pitkää ollut sellaista kausittaista, kerran tai pari viikossa ehkä ja enemmän juoksumatolla. Aloin kuitenkin yhtäkkiä kaipaamaan taas juoksemista, en oikein osaa itsekään sanoa miksi? Mitä kaipasin, oli sen helppoutta. Voit kotiovelta lähteä lenkille, varsinkin, kun asuu, kuten minä asun, n. 200m:n päässä tosi mahtavasta lenkkeily radasta. Tosiaan Kalajoen "pururata", kuten täällä sanotaan, on uusittu muutamia vuosia sitten ja se on lähes kotiovellani. Ja nyt kun sitä uusittiin, niin siitä tehtiin paljon pitempi. Rata koostuu silmukasta ja pidemmästä suorasta ja on kaiken kaikkiaan, kun meidän ovelta mittaa 7km:iä pitkä, jos tekee siis yhden silmukan ja käy suoran päässä kääntymässä. Eli oikein hyvän mittainen lenkki. Välillä vain tuo sääukko asettaa haasteita ja kyseenalaistaa motivaatiota...



Kaikista hauskintahan tässä tavoite-hommassa on se, etten koskaan ajatellut, että juoksisin maratonia. Sanoin aina, etten halua juosta kisoissa tai tapahtumissa... No tässä sitä nyt ollaan... Tosiaan tavoitteena minulla on  kuten blogini nimikin kertoo, maratoni. Se kumpi maratoni, puolikas vai kokonainen, on vähän vielä auki... Se oikeastaan riippuu vähän siitä, miten välitavoitteeni menee=). Ja siitä missäpäin täällä pystyy juoksemaan maastossa maratonia. Aika kaukana ovat olleet ainakin viime vuosina tapahtumat, kun on netistä katsellut. Välitavoitteeni olen nyt asettanut heinäkuulle, jolloin juoksen Raahe trailissa 10 kilometrin matkan. Kävin viime vuonna sen juoksemassa ja ihastuin reittiin ja polulla juoksemiseen. Minulla on aina ollut asfaltilla juoksemisen kanssa se ongelma, että jalat tahtoo tulla kipeäksi eli vanha kunnon penikkatauti tahtoo alkaa vaivata, jos paljon juoksee asfaltilla. Ja mielestäni aikakin menee paljon nopeampaan, kun juoksee maastossa. Mikäs on sen mukavampaa, kuin kuten viime vuonna, juosta puoleen sääreen yltävässä suovedessä;).

Nyt treenaaminen on mennyt kivasti, juokseminen juurikin. On ollut kivaa taas pitkästä aikaa juosta säännöllisesti ja juoksu on kulkenut, no aika hyvin... Alkuun ajattelin, että kyllä huomaa, että on tullut ikää lisää, koska polvia ja nilkkoja alkoi kyllä särkemään tosi kovasti juoksun jälkeen ja myös hiukan juostessa. Mutta kummasti se taas alkoi luistamaan ja kävin kyllä ostamassa myös apteekista Glukosamiinia, joka joko on auttanut tai aiheuttanut minulle lume-vaikutuksen. Mutta joka tapauksessa ainakin minusta tuntuu, että se auttaa, niin ei kai sillä lopen ole väliä onko vaikutus lumetta vai ihan oikeasti totta;).Muuten en kyllä käytä ravintolisä (muutakuin sitä poretablettia muusta syystä) ja en niitä asiakkailleni suosittele. Muutamat vitamiit ja kivennäisaineet tietenkin ovat poikkeus, mutta niitäkin arvioin aina asiakaskohtaisesti ja ruokapäiväkirjan avulla. Mutta suosittelen kuitenkin tämänkin ravintolisän kohdalla kaikkia konsultoimaan lääkäriä tai apteekki-henkilökuntaa, koska Glukosamiiini ei kaikkiin sairauksiin ja lääkityksiin sovi! Aina varovaisuutta kaikkien ravintolisien kanssa=(.

Näihin kuviin ja unnelmiin=). Niin ja jos ihmettelette, että onpas alla hieno kuva, että onnistunhan minäkin välillä... No ei ihan näin. Kuva on poikani, 13v. ottama. On se hyvä, että jollekin meidän perheessä on tuo kuvien ottamisen taito tullut, minulla sitä ei kyllä oikein ole=)

MITÄ MINÄ SYÖN

Eräs ihana asiakkaani, joka on lueskellut blogiani, esitti toiveen, että valottaisin hiukan mitä syön. Syönkö oikeasti niin paljon kuin aina sanon ja syönkö aivan aina terveellisesti ja täysin oikein. Noh, tuo edellinen kirjoitukseni todistaa, että olen ihminen siinä missä kaikki muutkin, eli teen virheitä, en aina syö oikein ja joskus herkuttelen (joskus vedän myös överit=) ). Pääsääntöisesti kuitenkin syön 3-4 tunnin välein, kuusi kertaa vuorokaudessa. Joskus jos kiireessä tai ihan vain ei muka ole nälkä ja joku ateria jää väliin, niin se kostautuu heti herkkujen ahmimisena eli pyrin mahdollisimman tiukasti pitämään kiinni ruoka-ajoistani ja siitä mitä syön.


AAMUPALA


Tässä on minun joka aamuinen aamupalani, ilman tätä ei lähde päivä käyntiin. Eli siinäpäs olisi kaurapuuroa, minulle käy ihan normaalit hiutaleet, MUTTA täytyy olla se tietty merkki, eli Elovena, muuten ei tule hommasta mitään=). En osaa syödä muita hiutaleita. Kun kävin koulussa ja asustelin siskon luona, jossa oli neljän viljan hiutaleita. No lopen muutaman viikonlopun jälkeen toin omat kaurahiutaleeni, kun päivä vaan ei lähtenyt käyntiin noilla hiutaleilla=). Mukana on raejuustoa, sitä ilman kanssa puuro ei maistu. Ja mehukeitto sekä pari teelusikallista siemeniä. Ja tietenkin juomana rasvaton maito. Ja päälle pari kahvikupillista.

Kahvi on sellainen, jota olen nyt paljon vähentänyt, koska sitä oikeasti meni varmaankin litratolkulla. Nytkin varmaan juon enemmän kuin moni muu, mutta olen kyllä tietoisesti sitä vähentänyt paljon!






Tälle "omituiselle" yhdistelmälle on hyvä selitys=). En todellakaan ota tuota poretablettia sen vuoksi, että tarvitsisin vitamiinilisää, vaan sen vuoksi,, että aamuhan on hyvä aloittaa veden juonnilla. Se saa aineenvaihdunnan käyntiin ja on hyvä yön paaston jälkeen.

No jos minä juon vettä tuon lasillisen, niin se tulee välittömästi, jostakin käsittämättömästä syystä ulos... Siis en ehdi ottaa kuin yhden kulauksen, niin se tulee saman tien, oksentamalla ulos.. Tähän en ole koskaan keksinyt mitään selitystä, itse epäilen psykologista ongelmaa=), mutta olen asian ratkaissut tällä tavalla. Eli kun laitan jonkin tuollaisen poretabletin veden sekaan, ei ole väliä mitä vitamiinia se on, yleensä halvin vaihtoehto, niin juoma ei tule ulos!

Eli siis en juo tuota vitamiinien tai kivennäisaineiden vuoksi vaan vedenjuonnin vuoksi.


Joskus jos lähden lenkille vaikka aika pian aamupalan jälkeen tai muuten liikun enemmän, otan aamupalalla vielä yhden leivän tai teen hiukan isomman annoksen puuroa.


VÄLIPALAT

Syön aina kaksi välipalaa päivän aikana. Toisen ajoitan aamupalan ja lounaan väliin ja se on yleensä hiukan kevyempi. Se voi olla tuollainen rahka, proteiinipatukka, hedelmä tai leipä. Aika paljo tykkään syödä myös lasten pilttejä. Se oikein sopiva pieni välipala ja lasten ruoasta tietää, että se on terveellinen, vähäsuolainen ja -sokerinen.

Toinen välipala on sitten lounaan ja päivällisen välissä ja se on isompi. Se voi olla tällainenkin jopa, jos on vaikka liikuntaa tämän jälkeen. Mutta yleeensä se on vaikka rahka ja leipä, leipä ja hedelmä, jogurtti ja pähkinät jne... Ja tietenkin kahvia=).





LOUNAS JA PÄIVÄLLINEN




Kun syö kaksi ateriaa päivässä, niin kannattaa valita, kumpi niistä on se ns. pääateria eli se, jolloin tarvitset enemmän energiaa, koska jos molemmat ateriat on kevyitä esim. vaikka salaattia, jota näkee tosia paljon ruokapäiväkirja-analyyseissä, energia jää liian pieneksi ja se kostautuu ahmimisena. Jos taas molemmat on raskaita eli vaikka esim. makaronilaatikko ja vaikka perunat lihakastikkeella, tulee energiaa taas liian paljon ja se johtaa lihomiseen.

Yleisesti neuvotaan, että lounaan tulisi olla se isompi ateria ja päivällinen kevyempi, koska iltaa kohti on hyvä keventää. Olen kuitenkin huomannut, että päivällinen on aika usealle, myös minulle, se pääateria. Olen kokeillut useita kertoja sitä, että syön lounaalla pääaterian ja sitten päivällisellä kevyemmin, mutta minulla se ei vain toimi. Aika pitkälle minulla on liikunta iltapainotteista, joten senkin vuoksi tämä systeemi toimii minulle. Asiakkaitani yleensä neuvon vähän kuulostelemaan, kumpi heille sopii ja menemään sen mukaan.

Kaikkein parasta olisi ajoittaa liikunta silllä tavalla, että ateria olisi liikuntasuorituksen jälkeen tunnin kuluessa. Silloin ei tarvitse alkaa pelaamaan palautusjuomien kanssa vaan palautuksena toimii oikea ruoka eli palautusateria. Aina ei tietenkään ole mahdollista suoraan syömään pääsy, niin siinä tapauksesssa kevyen palautusaterian voi ottaa vaikka salilla tai kotona heti lenkin jälkeen. Kevyenä palautusateriana toimii todella hyvin esim. rasvaton maito ja hedelmä. Isompana ateriana ja kovemman treenin jälkeen voi ottaa vaikka rahkan ja voileivän. Kannattaa kuitenkin aina rehellisesti arvioida treenin tai lenkin kulutus. Ei ole aina pakko ottaa palauttavaa välipalaa, juurikin jos pääsee lähes heti ruokapöytään.

Minä syön aika usein lounaalla tuollaisen kasvis + liha/ kana/ kala + pasta/ riisi/ peruna sekoituksen, koska olen usein tuohon aikaan joko töissä tai sitten yksin kotona. Silloin ei tule aina laitettua niin "viimeisen päälle hienoa" ateriaa vaan yksinkertaista ja helppoa, yhden annoksen verran. Silloin on helppo keittää esim. makaronia, paistaa lihaa ja kasviksia ja awot, valmista on=). Tai sitten syön tuollaisia valmiita keittoja, joihin nakkaan vähän kaveriksi raejuustoa.




Päivälliseksi yleensä teen sitten kunnon, ruoan, koska syömme perheellä silloin.  Jos minä olen töissä tuolloin, teen aika usein ruoan valmiiksi siihen pisteeseen, että mieheni sitten vain kypsentää sen. Teen aika paljon ihan peruskotiruokaa. Makaronilaatikkoa, lasagnettea, perunalaatikkoa, erilaisia keittoja jne... Lasagnette on ehkä tälllä hetkellä perheen ykkössuosikki. Ja tuo astia joka tuossa on, ei meinaa riittää koko perheelle, niin suosittua se on=).

Ennen treeniä syöminen kannattaa taas ajoittaa n. 1,5-2h ennen liikuntaa. Tässäkin pitää hiukan kuunnella omaa kehoa, kuinka se toimii. Jos on taipumusta siihen, että tulee tätä ilkeää kylkipistosta tai juoksu tai salitreeni on "täydellä vatsalla" inhottavaa, tulee aterian olla kevyt ja 2 tuntia ennen treeniä. Hyvänä "yleinen ohje" on, että ateriasta riittää energiaa 4 tunnin ajaksi. Eli tämä tarkoittaa sitä, että kun syön ja treenaa, niin ateriasta ateriaan väli ei tulisi olla pidempi kuin 4 tuntia ja treenaaminen tapahtuu siinä välissä. Jos on pitempi aika, niin sitten ennen tai jälkeen treeniä tulee ottaa välipala. Tietenkin tässäkin on suuria eroja siinä, minkälainen treeni on, mutta tämä on aika hyvä "nyrkkisääntö". Me ihmisetkin olemme hyvin erilaisia tuon suhteen, milloin voimme treenata syönnin jälkeen. Minä itse olen siitä esimerkki, että voin syödä ja lähteä jo vajaankin tunnin kuluttua vaikka juoksulenkille, eli pistäminen ei yleensä ole minun ongelmani. Mutta tiedän, ettei se ole ollenkaan kivaa niille, joille se on ongelma.



ILTAPALA

Olen aina syönyt iltapalaa, jotenkin sitten on mukava mennä nukkumaan ja saa yön ajaksi energiaa. Aika usein törmää analysoidessa ruokavalioita siihen, että kunnon iltapala puuttuu. Iltapala on tärkeä osa ateriarytmiä, koska se valmistelee meitä yön paastoon. Yön paastohan on usein aika lähelle 10tuntia, joten siihen tarvitsee energiaa. Jos iltapala jää väliin, se kostautuu usein aamupalassa. Yön aikana on energiavarastot kuluneet olemattomiin ja elimistö on mennyt säästöliekille, jolloin aamullakaan ei ole nälkä ja ei tule syötyä kunnon aamupalaa ja sen jälkeen koko päivä menee päin prinkkalaa.


Tässäpäs oli tosiaan hiukan ajtuksiani omasta ruokavaliostani ja pikkuisen vinkkiä syömiseen muillekin=).

AINA EI KAIKKI MENE KUIN STRÖMSÖSSÄ

Aina ei tosiaan kaikki mene kuin strömsössä, niinkuin otsikkokin sanoo. Viikonloppuna olin lauantai päivän muotinäytöksessä mallina ja aamu alkoi kampauksen ja meikin teolla klo 9, jossa menikin muutama tunti. Sitten nopeasti syömään ja harjoituksiin klo 14, josta heti esitys klo 16. Eli ruokailun kanssa oli hiukan ongelmia, vaikka yritinkin kovasti miettiä eväiden tekemistä ja eväät olivat mukana. Kova nälkä oli, mutta onneksi ruoka olikin jo valmiina. Voisi sanoa, että tässä vaiheessa vielä päivä oli pelastettavissa, mutta...

Edellisen päivän olin joutunut pitämään taukoa treenaamisessa, koska kävin ottamassa uuden tatuoinnin ja jotta se paranisi hyvin, tulisi hikoilemista välttää. Ja sitten olin ajatellut, että lauantainakaan en ehdi treenata, joten olin suunnitellut, että sunnuntaina käyn juoksemassa... No, kohta selviää miten se meni. Lauantaina tosiaan menin toiseen työhöni, eli osastolle yövuoroon, jossa käyn aina välillä tekemässä vuoron tai pari viikossa. Olin jo päättänyt hyvissä ajoin, että pidän lauantaina yövuorossa, karkkipäivän, kuten aina ennen minulla oli tapana. Jotenkin on mukava "palkita" itseään, kun joutuu kuitenkin valvomaan ja ajattelin tosiaan tehdä sen pitkästä aikaa. No kaupastahan nykyään saa vain isoja "mättö-jätti-säkkejä" (ainakin siinä vaiheessa, kun olet ostamassa mieluista tuntuu...)  jollaisen sitten ostin. Söin melkein koko pussin, yksin yön aikana... Plus pari donitsia, jotka joku ihana oli tuonut.. Osastolla työskentelyssä on se huono puoli, että aina jollakin on synttärit, nimipäivät, muuten-vaan haluaa-ilahduttaa- työkavereita- päivät. Tietenkin kukaan ei niitä pakota syömään, mutta yöllä, kun olet valvonut, on herkkujen välttäminen hiukan haastavaa, kuten itsekin taas sen huomasin. No sitten tietenkin, kun on syönyt karkkipussin ja donitsit, ei ole nälkä, ruoka ei maistu, siis oikea ruoka.


Eli nyt siis selvisi miksi meni tämä päivä pilalle ja tämä kostautui seuraavana. Nukuin pitkälle päivään, ei oikein maistunut kaurapuuro klo 14 päivällä ja sitten alkoikin taas maistua ne karkit. Lenkille ei ollenkaan huvittanut lähteä, vaan olin koko päivän kotona ja söin herkkua ja mitä sattuu. Illalla olin jo niin masentunut, että heitän koko homman romukoppaan.


Onneksi kuitenkin maanantai aamuna käytännöllisesti katsoen revin itseni juoksemaan juoksumatolle ja vedinkin hyvän treenin ja nyt taas tuntuu, että elämä voittaa. Eli mitä tästä opimme. Pari tärkeintä:

JOS TEET YÖVUOROA, ÄLÄ SYÖ HERKKUJA, AINAKAAN MITÄÄN MÄTTÖ-JÄTTI-SÄKILLISIÄ! PIDÄ AINA ATERIARYTMISTÄ KIINNI, ÄLÄ LIPSU! ENNAKOI JA VALMISTELE SEKÄ SUUNNITTELE! PIDÄ TREENEISTÄ KIINNI! ÄLÄ ANNA TEKOSYILLE VALTAA!

Eli toisin sanoen, tee itsekin niinkuin sanot=)!!

TREENAAMINEN

 Salitreeniä teen nyt näin harjoittelun aluksi ainakin, vain 1-2 kertaa viikossa. Saliohjelmat ovat aika jalkavoittoinen ohjelma ja keskivartalo-ohjelma. Molemmat treenit aloitan hyvällä lämmittelyllä ja tietenkin lopetan jäähdyttelyyn ja rullaukseen. Jäähdyttelyn teen yleensä juoksumatolla kävellen FATBURN-ohjelmalla, jossa juoksumaton taso nousee itsestään, jolloin kävely on hiukan tehokkaampaa. Yleensä en juokse jäähdyttelyssä. Jos haluan juosta salitreenin yhteydessä, teen sen ennen treeniä. Tästähän on paljon kiistelty, kumpi on oikein. Ennen salitreeniä aerobinen vai jälkeen... No tulokset on ainakin mitä minä olen googlettanut ja kysellyt muiltakin, että ihan sama, kumpaan, alkuun vai loppuu asettaa aerobisen. Mutta minä olen omalta osaltani huomannut sen, että minulle sopii paremmin tuo ennen salitreeniä aerobisen tekeminen. Minulla on aina jalat ihan muusina salitreenin jälkeen ja aika lailla paukut pois =).

PORRASLAITE JA JUOKSUMATTO
Porraslaitteella, kun ottaa 5minuutin "lämmön alle" ja sitten juoksua 10minuuttia, niin kyllä hiki irtoaa. Minä ainakin olen huomannut, että juokseminenkin "irtooa" paljon helpommin, kun porraslaitteella askeltaa juoksu alle. Porraslaite on kyllä osoittautunut salillamme hyvin suosituksi laitteeksi ja ei siitä kukaan pois hengästymättä ja hikoamatta pääse. Juoksumatolla juoksen yleensä vain lämmittelyt, ennen salitreeniä. Pyrin tekemään juoksutreenit ulkona. Mutta ainahan se ei mahdollista ja silloin juoksumatto on oikein hyvä vaihtoehto.

Muuta liikuntaa mitä teen juoksun ja salitreenin ohessa, ja jotka olen "löytänyt" tässä ihan vasta, ovat spinning-pyöräily, maastopyöräily ja sauvakävely (tai oikeastaan se on sauvajuoksua=) ).


SPINNING

Spinningiä pääsen tekemään omalla salillamme. Oikealla kuvassa mielipyöräni=). Jostakin syystä se on lähes aina pakko olla tuo musta... Vaikka muutkin ovat ihan samanlaisia. Tämä on luultavasti näitä minun pikku "vinkeitäni". Musta oli jonkin aikaa huollossa, niin silloin jouduin ajamaan sinisellä pyörällä, mutta nyt taas, kun se on ehjä, niin sen päältä useinmiten kyllä löydän itseni pyöräillessäni.






Spinningiin on myös virtuaaliohjelma, jolla voi tehdä treenit ohjeistuksen mukaan. Aluksi käytinkin aika paljon ohjelmaa, mutta nyt olen huomannut, että aina vain useammin teen oman treenin, ilman ohjelmaa. Ohjelma on hyvä silloin, kun haluaa polkea "aivot narikassa" eli ettei koko ajan tarvitse seurata kelloa ja miettiä mitä seuraavaksi teen... Ohjelmia on puolesta tunnista tuntiin ja erilaisia maisemia sekä studio-ohjelmaa.


SAUVA"JUOKSU"

 Tällaisissa maisemissa käyn sauvakävely/ sauvajuoksu- treeniä tekemässä. Paikka on ihan Kalajoen keskustan tuntumassa, nimeltään Maristo. Siellä on paljon mäkiä, harjanteita ja on tasaistakin. Paikasta, josta lähden ja johon palaan tulee suurin piirtein tunnin mittainen lenkki. Alkumatka on verryttelyä, eli sauvakävelyä. Tässä kuvassa olevassa mäessä on oikein sopiva paikka ottaa kunnon mäkivetoja ja sitten yleensä takaisin autolle palataankin hölkäten. Yleensä siihen tapaan, että mäet lujaa, alamäet lasketellen ja välimatkat joko kävellen tai hölkäten. Tuossa paluumatkalla on erittäin sopivia mäkiä  ja ne ovat sopivan matkan etäisyydelläkin toisistaan, jotta treeni on tosi hyvä!!

Ja sitten, kun maisemat on tällaiset, niin vielä mielikin lepää=).
Viime viikollakin näimme useita parvia joutsenia.

Näissä samoissa maisemissa minun olisi tarkoitus aloittaa tuo viimeinen harrastukseni eli MAASTOPYÖRÄILY, kunhan polut vain sulavat. En ole vielä kertaakaan päässyt sitä kokeilemaan.Minulla on ollut sellainen pyörä, jolla se on mahdollista vasta muutaman kuukauden, mutta kovasti olisi intoa kokeilla minkälaista se on. Tuolla metsässä on kyllä tosi hyvät puitteet siihen, jos naisessa paukut riittää=).