Aloitin juoksemisen joskus 12 vuotta sitten. Juoksin todella paljon. Sitten, juokseminen ja yleensäkin treenaaminen meni vähän niin sanotusti "överiksi" ja jouduin oman terveyteni vuoksi vähentämään reilusti. Tai itse asiassa minut pantiin sairaslomalla, liikunnasta... Olin kotiäiti... Siinähän minulla menikin pikku hetki, että pystyin ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja sen, että mitä lääkäri tarkoitti sairaslomalla. Minun vastauksenihan oli, että enhän minä ole töissä, olen kotiäiti. -Joo, lääkäri sanoi,- mutta tuota liikuntaa vähennät. Olin tosi hämilläni ja sanoinkin lääkärille, että miten hän näin voi sanoa, olen elämäni kunnossa, juoksen tunnin lenkkejä tuosta vain ja käyn rankoissa jumpissa ja sitä paitsi laihtunutkin, niin etten ole tässä painossa aikuisiällä koskaan ollut... Lääkäri katsoi minua ja kysyi, onko mielestäni tervettä harrastaa liikuntaa 7 jopa 9 kertaa viikossa...? Miksi sairastelen koko ajan...? Juoksen seuraavana päivänä, vaikka edellisenä on ollut kuumetta...? Missä ovat lepopäiväni...? Nyt olet viikon harrastamatta liikuntaa lainkaan!
Lähdin hiukan hämilläni lääkärin vastaanotolta, mutta hän varmaankin sai minut kuitenkin ymmärtämään tilanteen vakavuuden ja pidin oikeasti "sairaslomaa" liikunnasta. Ensimmäiset kaksi päivää olivat kyllä ihan kauheita, olo oli kuin ketulla joka on häkissä ja vain kiertää ympyrää. Mutta parin päivän jälkeen tajusin itsekin, missä olin ollut ja mihin olin menossa. Nyt siis olen itsekin erittäin tarkka lepopäivien suhteen ja kerron asiakkailleni ja muillekin joiden huomaan menevän samaan suuntaan, tilanteestani. Pidä itse kaksi täysin lepopäivää viikossa ja sitä suosittelen myös VÄHINTÄÄN asiakkailleni. Eli näin Manu-tyyliin. Muistakaa levähtääkin. Kehittyminen tapahtuu itse asiassa levossa!
Niin ja semmoinen pieni sivuhuomautus myös, että tuolloin en ollut vielä terveydenhuoltoalalla ja myöhemmin, kun koulussa sitten otimme toisiltamme sydänfilmejä, minulla huomattiin sydämessä merkki siitä, että olin todennäköisesti tuolloin treenatessani liikaa, sairastanut pienen sydänlihastulehduksen. Ja sydänlihastulehdushan voi olla todella vakava eli se läääkäri, joka huomasi, että olin ylikunnossa, todennnäköisesti pelasti sydämeni ja mahdollisesti myös henkeni...Kun menin kouluun, niin juokseminen jäi vähemmälle. Nyt se on oikeastaan jo pitkää ollut sellaista kausittaista, kerran tai pari viikossa ehkä ja enemmän juoksumatolla. Aloin kuitenkin yhtäkkiä kaipaamaan taas juoksemista, en oikein osaa itsekään sanoa miksi? Mitä kaipasin, oli sen helppoutta. Voit kotiovelta lähteä lenkille, varsinkin, kun asuu, kuten minä asun, n. 200m:n päässä tosi mahtavasta lenkkeily radasta. Tosiaan Kalajoen "pururata", kuten täällä sanotaan, on uusittu muutamia vuosia sitten ja se on lähes kotiovellani. Ja nyt kun sitä uusittiin, niin siitä tehtiin paljon pitempi. Rata koostuu silmukasta ja pidemmästä suorasta ja on kaiken kaikkiaan, kun meidän ovelta mittaa 7km:iä pitkä, jos tekee siis yhden silmukan ja käy suoran päässä kääntymässä. Eli oikein hyvän mittainen lenkki. Välillä vain tuo sääukko asettaa haasteita ja kyseenalaistaa motivaatiota...Kaikista hauskintahan tässä tavoite-hommassa on se, etten koskaan ajatellut, että juoksisin maratonia. Sanoin aina, etten halua juosta kisoissa tai tapahtumissa... No tässä sitä nyt ollaan... Tosiaan tavoitteena minulla on kuten blogini nimikin kertoo, maratoni. Se kumpi maratoni, puolikas vai kokonainen, on vähän vielä auki... Se oikeastaan riippuu vähän siitä, miten välitavoitteeni menee=). Ja siitä missäpäin täällä pystyy juoksemaan maastossa maratonia. Aika kaukana ovat olleet ainakin viime vuosina tapahtumat, kun on netistä katsellut. Välitavoitteeni olen nyt asettanut heinäkuulle, jolloin juoksen Raahe trailissa 10 kilometrin matkan. Kävin viime vuonna sen juoksemassa ja ihastuin reittiin ja polulla juoksemiseen. Minulla on aina ollut asfaltilla juoksemisen kanssa se ongelma, että jalat tahtoo tulla kipeäksi eli vanha kunnon penikkatauti tahtoo alkaa vaivata, jos paljon juoksee asfaltilla. Ja mielestäni aikakin menee paljon nopeampaan, kun juoksee maastossa. Mikäs on sen mukavampaa, kuin kuten viime vuonna, juosta puoleen sääreen yltävässä suovedessä;).
Nyt treenaaminen on mennyt kivasti, juokseminen juurikin. On ollut kivaa taas pitkästä aikaa juosta säännöllisesti ja juoksu on kulkenut, no aika hyvin... Alkuun ajattelin, että kyllä huomaa, että on tullut ikää lisää, koska polvia ja nilkkoja alkoi kyllä särkemään tosi kovasti juoksun jälkeen ja myös hiukan juostessa. Mutta kummasti se taas alkoi luistamaan ja kävin kyllä ostamassa myös apteekista Glukosamiinia, joka joko on auttanut tai aiheuttanut minulle lume-vaikutuksen. Mutta joka tapauksessa ainakin minusta tuntuu, että se auttaa, niin ei kai sillä lopen ole väliä onko vaikutus lumetta vai ihan oikeasti totta;).Muuten en kyllä käytä ravintolisä (muutakuin sitä poretablettia muusta syystä) ja en niitä asiakkailleni suosittele. Muutamat vitamiit ja kivennäisaineet tietenkin ovat poikkeus, mutta niitäkin arvioin aina asiakaskohtaisesti ja ruokapäiväkirjan avulla. Mutta suosittelen kuitenkin tämänkin ravintolisän kohdalla kaikkia konsultoimaan lääkäriä tai apteekki-henkilökuntaa, koska Glukosamiiini ei kaikkiin sairauksiin ja lääkityksiin sovi! Aina varovaisuutta kaikkien ravintolisien kanssa=(.
Näihin kuviin ja unnelmiin=). Niin ja jos ihmettelette, että onpas alla hieno kuva, että onnistunhan minäkin välillä... No ei ihan näin. Kuva on poikani, 13v. ottama. On se hyvä, että jollekin meidän perheessä on tuo kuvien ottamisen taito tullut, minulla sitä ei kyllä oikein ole=)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti