"PAKKOLOMAA"

No niin nyt sitten onnistuin vilustuttamaan itseni viikonloppuna ja sitten menikin treenisuunnitelmat uusiksi =(. Ihan vain, kun oli niin mahtava ilma lauantaina, niin olin lyhyillä housuilla ja avojaloin terassilla viettämässä äitienpäivää, niin siinä sain flunssaa. Tuntui kyllä välillä, että meinaa olla varpailla kylmä, mutta... Nyt "tyhmästä päästä kärsii sitten koko kroppa" ja on sitten aikamoinen nuha. Tarkoituskin oli kyllä pitää tämä viikko kunnon kevyellä treenillä, koska pari viime viikkoa on mennyt aika kovalla treenillä. Senkin vuoksi on ollut kovia viikkoja, että on aika paljon noita liikunta-asiakkaita, joiden kanssa tulee myös treenattua ja siksi olin suunnitellut ottaa rauhallisemmin tämän viikon. Mutta nyt viikko menee kyllä sitten ainakin näin alkuviikosta ihan täysin levolla. Ja ikävä kyllä jouduin asiakkaidenkin kanssa hiukan suunnitelmia muuttamaan, mutta onneksi minulla on maailman parhaat asiakkaat ja he ymmärtävät, etten ihan "turhan päiten" suunnitelmia muuta. 

Minä olen varmaan maailman huonoin sairastelija. En tiedä onko se sairaanhoitajalle tyypillistä, mutta minä olen tosiaan tosi kehno siinä hommassa. Maltan ja tajuan kyllä, että täytyy levähtää, se ei ole ollenkaan ongelma, mutta voi taivas sitä itsesäälin määrää, mikä minulla on, kun sairastan... Minusta tuntuu, että kukaan muu ei koskaan ole sairas... Minä olen AINA sairas... Kipeä... Mieli tosi huonona... 

Ja nyt sitten harmittaa, kun pääsin niin hyvään treenin vauhtiin ja launtaina oli niin hyvä lenkki, että olin ihan fiiliksissä siitä. Kävin nimittäin reilun tunnin lenkin, juosten aina 15minuuttia ja kävellen 2 minuuttia välillä. Eli siis juoksin yhteensä tunnin ja tuntui, että olisin voinut juosta vaikka kuinka paljon. Olo oli ihan mahtava. Viime viikon samanlainen lenkki nimittäin meni niin penkin alle kuin vain ikinä voi mennä. Koko lenkin tuntui, ettei tästä tule mitään ja koko maraton ajatus on ihan naurettava... Tämän lauantain lenkki sitten antoi taas luottamusta. 

Mutta eipäs se auta. Nyt pitää vain malttaa levähtää, syödä kunnolla ja lääkitä itseään, niin jospas jo loppuviikosta pääsisi lenkille=). Ikävä kyllä huono mieli kulkee myös käsi kädessä syömisen kanssa... Näillä olisi niin kiva mennä...