Olen löytänyt tässä sairastelun lomassa uuden liikuntalajin, niin uskomattomalta kuin se
kuulostaakin. Uusi laji, ei oikeastaan ole uusi, eikä mikään valtavan hieno ja dramaattinen. Sitä on tosi helppo harrastaa. Sen aloittaminen ja harrastaminen onnistuu pienellä rahallisella panostuksella ja sitä voi harrastaa missä vain =). Tätä harrastusta olen nyt harrastanut muutamia kuukausia ja oikeastaan vasta tänään, tuolla kamalassa pakkasessa hoksasin sen; tämä on sikahauskaa ja nautin tästä. Ja tämä laji on kävely! Ihan siis tällainen arkiliikunta, kävely. Ei siis mikään pikakävely tai sauvakävely, ei lenkki- lenkki, vaan ihan vain paikasta toiseen kävely. Ja nyt oon hoksannu senkin, että vaikka en ole pystynyt käymään salilla treenaamassa, vaan olen vain kevyesti kävellyt, niin ruoan pitämällä kondiksessa ja kävelemällä itse asiassa paino on tippunut oikeastaan nopeampaakin ja ei ole ollut missään vaiheessa nälkä tai väsy=).
Mutta ei tässä kuitenkaan olla treenaamista jättämässä, ei, ei todellakaan. Odotan ihan intona sitä, että pääsen taas treenaamaan=) Kunhan olen tämän tuhannenkin taudin ensin selättänyt =(.
Tänään tosiaan kävelin salille, asiakastapaamiseen. Huomasin, että yritin ensin vaikka millä tavalla päästä sinne jollakin muulla tavalla ja ihana asiakkaanikin sanoi tulevansa hakemaan minua. Mutta sitten päätin, että onhan tuota nyt ennenkin kovissa pakkasissa kävelty. Nuorena ei ollut muuta mahdollisuutta. Kävelin tosi paljon kavereille. Minulla oli sellainen ihmeellinen kyky, isäni mielestä, hajottaa kaikista polkupyöristä joita meillä oli, kumit. Ja yleensä sitten, kun olin puhkaissut sen kolmannen pyöränkumin, niin isäni ei suostunut enää korjaamaan sitä, vaan jouduin kävelemään... Ja kun kaverit asuivat reilun viiden kilometrin päässä, niin matkaa tuli=). Vanhemmalla iällä sitten jotenkin on jäänyt ihan peruskävely. Aina pitää lähteä lenkille ja kävellä sata lasissa koko ajan, mahdollisimman pitkästi ja tehokkaasti... Kun tosiasiassa se, että kävelisimme mahdollisimman paljon paikasta toiseen, tulisi siinä "vahingossa" askeleita ja lisäisi meidän aktiivisuuttamme ja myös yleistä hyvinvointia, koska ei tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa liikkumattomuudesta. Passiivisuus tappaa meidät. Ja tottahan tämä on. Enää ei kävellä, pyöräillä, hiihdetä niin paljon kuin ennen. Autolla mennään joka paikkaan. Liikuntaakin mennään harrastamaan autolla, vaikka matka ei olisi kuin muutaman kilometrin.
Eli siis päivän mietelause: arkiaktiivisuus kunniaan!!! Kävele itsesi kuntoon!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti