KEVÄTTÄ RINNASSA

Hui, että aika menee kyllä nopeasti, tuntuu aina, että justiinsahan minä kirjottelin tänne ja sitte totuus aina paljastuu, kun katsoo päivää.... 22.3 viimeksi olen kirjoitellut ja olisin tosiaan voinut vannoa, että ainakin viime viikolla kirjoitin =).

Mutta nytpäs korjataan tilanne!



Varmaankin sen vuoksi mennyt viime viikot niin vauhdilla, kun olen taas remontoinut vähän lisätiloja tänne yritykseni tiloihin. (mulla on vähän vielä auki se, miksi tätä paikkaa kutsun... Työpaikka, tilat, yrityksen tilat, Nikkarintie....) No jospa hyvä nimi jossain vaiheessa tulisi. Työpaikaksi kutsun yleensä kotona, asiakkaille tämä on "mun tilat" tai toimisto, eli rakkaalla lapsella on monta nimeä, niinkuin sanotaan. Ja tosiaan on kyllä rakkaaksi tullut tämä paikka. Oon todella paljon kiinnittänyt huomiota yksityiskohtiin ja sisustuselementteihin. Tyttäret moittivatkin siitä, kun ostan jotakin tänne, niin menee todella kauan. Peilejäkin esim. etsittiin todella kauan, useasta paikasta ja aina oli jotakin, tämä olis hyvä mutta, tämä mutta... Mutta, mutta, haluan sellaiset tilat joissa minä itse viihdyn ja kun tilani ovat "minun näköiseni" uskon, että asiakkaanikin viihtyvät silloin=).

Nyt on hakusella hyllyjä ja tässäkin sama homma... Ihan kiva, mutta.... Mukavan näköinen, mutta.... Torista kyllä löytyi muutama tosi kiva, mutta (heh, heh alkaa jo itteeki naurattaan nää mutta...) aika kaukana olivat eli ei viittis ajaa hakeen ja kuljetus on aina oma lukunsa miten se menee... No viikonloppuna ajattelin lähteä taas Ylivieskaan shoppaileen, mutta... Aika jännä, että nyt on vähä kaverit hukassa, tytöt ei oikein haluais lähteä mukaan =) =).



Viime viikolla loppui ensimmäinen täällä järjestämäni Ruokakaapit KUNTOON-ryhmä. Tammikuusta saakka ollaan tehty tiivistä yhteistyötä. Mukavia tuloksia ryhmästä tuli ja ennenkaikkea ahaa- elämyksiä omasta ruokavaliosta ja tietenkin nyt uudesta ruokavaliosta. Kaikki ryhmässä olleet olivat tyytyväisiä ryhmään siinä, että olivat saaneet mitä tulivat hakemaan. Ja ennenkaikkea se, mitä minä aina jännitän ryhmän vetäjänä, niin myös minä olin täyttänyt heidän odotuksensa. Ja ilokseni voin sanoa, että jokainen ryhmässä ollut jatkaa jollakin tavalla minun kanssani matkaa, joka on vasta alussa, heidän omien sanojensakin mukaan. Muutama jatkaa jatkoryhmässä, toiset yksilövalmennuksessa tai muulla tavalla, mutta tosiaan jokainen jollakin tavalla ja se on paras "palkka" valmentajalle. Syksyllä sitten taas tulee uusia ruokakaapit KUNTOON- ryhmiä, joten jos ne kiinnostavat, niin kannattaa pitää silmät ja korvat auki.

Tänään onkin sitten tämän minun "toisen lapseni" aika taas. Eli Kattilat KUNTOON- ruoanlaittoryhmiä olisi kahtena iltana peräkkäin. Tämä on ollut kyllä myös kivaa ja asiakkaat ovat hyvin ottaneet ne vastaan. Tässä vain tuli sellainen pieni järjestely fiba... Kahtena päivänä peräkkäin, ei mikään paras idea. Tuntuu etten oikeen oo vieläkään selvillä kuka tulee, minne tulee, mitä ruokaa laitetaan ja onkohan kaikki raaka-aineet varattuna. Tosi tarkkaan pitää koko ajan kattoa muistiinpanoja ja käydä mielikuvaharjoitteita iltaa varten. Eli tästä lähtien, joo- ei peräkkäisinä päivinä!


Tässäpäs näitä kuulumisia tällä kertaa, paljon kaikkea touhua ja tohinaa, mutta minä nautin ihan täysillä kaikesta. Ajattelen aina, kun minulla on yksilöasiakas, että joo tää on parasta. Sitten kun on valmennusryhmä, eiku tää oliki sitä mukavinta.... Sitten on jumppa ja ai tää on parasta.... Eli siis kaikki on varmaankin mulle kivointa ja tää on vaan niin mukavaa kaikki.

Kelitkin alkaa pikkuhiljaa lämpenemään, eli ulkona liikkuminen on aina vain mukavampaa! Ensi viikollahan alkaakin ulkona Kahvakuulaillen KUNTOON, jota odotan innolla. Tuossa pihassa on meille varattuna puolen hehtaarin tontti, niin eiköhän me mahduta sinne=). Mukaan vain iloinen mieli ja lämmintä vaatetusta ja siellä nähdään.

LENTOJA JA MUUTA MUKAVAA....

Hyvää keskiviikko-päivää. Viikonloppuna tuli tosiaan vähän shoppailtua kaikenlaista uutta tiloihin ja remonttiakin aloittelin tuonne isommalle puolelle. Sinne olisi tarkoitus sitten vähän isommat jumppatilat saada. Toki siellä ei mitään lavatansseja järjestetä, ei niin isot tilat ole, mutta kuitenkin on isommat tilat valmennusasiakkaille ja pieniä ryhmiäkin siellä voi vetää.




Tänään vähän huononlaisesti alkoi päivä. Tai alku oli ihan hyvä, aikalailla samaan tapaan kuin muutkin päivät alkoi. Ensin aamupuuro ja -kahvit, tv:n ääreen katsomaan eilinen Holby Cityn sairaala, jota en ehtinyt eilen katsoa ja uuden käsityöinnostuksen, eli patalappujen virkkausta. Virtaa oli taas sen verran paljoon, että ajattelin hiukan aiemmin lähteä töihin kävelemään. Kävellessä sitten, todella hienosti, värkkäsin puhelinta ja vedin niin komiasti nurin pyörätiellä että oksat pois ja pala latvaa. Onneksi menin varmaan osittain oikealle takamukselle, enkä suoraan selälleen, koska sen verran suorin vartaloin menin, että selkä olis voinut kyllä pahasti mennä siinä lennossa :(. Ei oo kyllä pitkään aikaan mikään käyny noin kipeesti. Viittä vaille kyyneleet tuli silmiin ja piti hetki kävellä ympyrää ja vähä miettiä, että mihin suuntaan nyt... Ehkä pääsi pari ärräpäätäkin, ehkä... Mutta nekin oli osoitettu kyllä omalle tyhmyydelle! Miksi pitää kävellä, liukkaalla, puhelinta samalla värkäten? Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa! Tässä tapauksessa takamus, kyynärpää (joka on muuten varmaan huomenna komeen värinen...) ja käden sivusyrjä (joka komeesti turposi...) No onni onnettomuudessa kuitenkin. Luita ei onneksi menny poikki, kipiä on koko oikee puoli, muuten ok ja päätäni en lyöny (jos siellä nyt jotakin sellaista suojeltavaa on ;) ). Huomenna oon varmaan ihan sini-violetti, sen verran herkästi mustelmia tulee...



Tässä tuli nyt sitten ensimmäinen Onni Bussi-lippukin osteltua ja perjantaina pitää sitten tuossa shellin vieressä reippaana törröttää, että pääsee matkaan mukaan. Nimittäin Vaasaa kohti suuntaan jo perjantai aamupäivällä. Menen jo muun perheen edeltä siskoa auttelemaan nuorimman siskontyttöni rippijuhlien järjestämisessä. Muu perhe tuleekin sitten kokonaisuudessaan sunnuntai aamuna perässä. (olivat muuten pikkuisen mielissään, kun on vielä kellojen siirtäminen ja joutuvat tosi aikasten lähteen =) =) ). Ei viitti viedä sinne kolmea autoa, niin minä valitsin bussin. Saan matkalla sitten tehä töitä tai virkata patalappuja tai mitä nyt oon siihen mennessä keksinyt, sinne on vielä pitkä aika ;).


Tänään sitten suuntaan kohti luennon pitoa. Hyvinvointi-luentoa olisi tarkoitus vetää naisporukalle. Ihan kiva lähteä uudelle porukalle kertomaan hyvinvoinnin tärkeitä asioita=). Vielä muutama asiakas ennen sitä ja maalaushommia.


Sitten vielä ihana uutinen! Kevät lähestyy! Ensimmäiset joutsenet bongattu eilen!

"Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkein niinkuin joutsen"

Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin, oikein ihanaa loppuviikkoa kaikille! 

ENSIMMÄINEN JUMPANVETO JA EPÄMUKAVUUSALUE

No niin nyt minä olen virallisesti oman epämukavuusalueeni ylittänyt ja vetänyt sen ensimmäisen "oikean jumpan". Niinkuin vähän tuossa aiemmin kirjoittelin, niin se oli mulle aika kova kynnys lähteä "ihmisten eteen jumppailemaan". En tiedä mistä se johtuu, koska minä vedän tosi paljo luentoja ja oon esiintynyt isoillekin porukoille, enkä yleensä edes jännitä sitä. Mutta jotenki tämä oli mulle aika iso juttu. Ja nyt kun se on takana ja se meni kyllä tosi mukavasti, enkä saanut potkuja heti ekalla kerralla. Kuulemma saan tulla ensi kerrallakin =).

Ja minkä kaikista mahtavinta, huomasin, että oikeastaan tykkäsin siitä hommasta. Eli tykkään kai sitten virallisesti myös jumpan vetämisestäkin =). Tästä tulee taas vähän kouluajat mieleen, kun hoitajaksi opiskelin. Olin aina joka harjoittelupaikassa silleen, että joo tää on ihan kivaa, voisin tehdä täälläkin töitä tai tehdä tätäkin työtä. Varmaankin tämä johtui siitä, että olen aika henkeen ja vereen hoitaja, niin sen vuoksi paikalla ei lopen ole mitään merkitystä, vaan tykkään tehdä hoitajan hommia lähes joka paikassa. Niin olisikohan nyt niin, että tykkään tästä hommasta niin paljon, että tässäkin ei ole väliä mitä se homma on ja missä, niin aina minusta se on kivaa ;).


Nyt sitten haastankin kaikki tekemään jotakin mikä on omalla epämukavuusalueella. Se voi liittyä liikuntaan, hyvinvointiin tai ruokaan, sillä ei ole väliä.Sitä ei ikinä tiedä kuinka epämukavista paikoista ja jutuista löytää suurimman ilon.

Esim. näin ;) 

Oikein mukavaa hiihtoloman loppua kaikille ja aktiivista tulevaa viikonloppua! 

AJATUKSIA HYVINVOINNISTA

Nyt kun toimin yrittäjänä, niin minut määritellään hyvinvointialan yrittäjäksi, niin minä mietin usein, että mitä oikeastaan tarkoittaa hyvinvointi? Jos ihan tasan tarkkaan mietitään ja katsotaan sanakirjasta, niin Wikipedian mukaan hyvinvointi viittaa vaurauteen ja hyvää terveydentilaan. Yhteiskunnallisena käsitteenä sille on olemassa erilaisia määritelmiä ja mittareita. Hyvinvointi on subjektiivinen käsite, joka koostuu useista tekijöistä ja siigen kuuluvat sekä mitattavat, että yksilökohtaiset arvotukset ja tuntemukset. Jos hyvinvoivalla ihmisellä pitää olla hyvä terveydentila, niin voiko ihminen jolla on joku perussairaus olla terve, hyvinvoiva? Onko tällainen ihminen sairas.... Jos mitataan ihan tasan tarkkaan tuon edeltävän määritelmän mukaan, hän ei olisi hyvinvoiva. 


Toinen mitattava määre on vauraus. Mitä jos ihminen onkin itsestä johtumattomista syistä vaikka työtön. Eli hän ei sillä hetkellä ole näiden mittareiden mukaan hyvinvoiva.... Mutta myös hän voi olla erittäin tyytyväinen elämäänsä, onnellinen kaikin puolin... Tuoko raha onnea? Minun mielestäni vastaus on ei. En tiedä mitä te ajattelette, mutta minä olen vahvasti sitä mieltä, että raha ei tuo onnea. No se on minunkin pakko myöntää, ettei suomen maassa pärjää ilman rahaa eli on sitä pakko olla, ainakin sen verran, että saa pakolliset asiat maksettua, mutta se, että rahaa on niin paljon, että voi rauhassa ostella, säästämättä sen kummemmin, asioita, ei mielestäni tuo kuitenkaan onnea. Tästä asiasta tietenkin voi joku olla eri mieltäkin, tämä on vain minun ajatukseni. 


Tämän vuoksi minusta on paljon parempi määritellä elämänlaatua. Wikipedia sanoo elämänlaadun olevan ihmisen kokema terveydellinen, psyykkinen, sosiaalinen ja elinympäristöön liittyvä tyytyväisyys suhteessa hänen tarpeisiinsa. Minusta tuo on jotenkin kivasti sanottu; tyytyväisyys suhteessa hänen tarpeisiinsa. Meillä ihmisillä on hyvin erilaisia tarpeita. Toiset ovat esimerkiksi tyytyväisiä vähäisempään mammonaan. Toiset eivät koe itseään "sairaaksi" vaikka heillä saattaa olla perussairauksia. Toiset pärjäävät esimerkiksi vähäisemmillä teknisillä laitteilla, eivät tarvitse esim. uusimpia puhelimia. Who onkin kehitellyt mittarin, jossa elämänlaatua katsellaan 6:sta eri kulmasta. Elämänlaatu arvioidaan fyysisen terveydentilan, psykologisen terveydentilan, toimintakyvyn, sosiaalisten suhteiden, ympäristön ja arvojen mukaan. Ei siis pelkän terveydentilan mukaan. 


En tiedä taas mistä tällaisia ajatuksia kumpuaa =). Jotenkin oli vain tällainen "avautumisolo", kun on niin kiva sää ulkona ja jotenkin itsellä sellainen tasapainoinen, seesteinen olo =). Varmaankin se tekee, kun hiukan stressitaso laskenut ja viikonloppuna on tiedossa mahtava mökkireissu kavereiden, heidän perheidensä ja oman perheen kanssa ;). Mukava päästä vähän viettämään vapaa-aikaa. 

Päätä olla onnellinen tänään 

ja elää tyytyväisenä siitä mitä sinulla on. 

Ehkä et voi saada kaikkea maailmassa, 

mutta ehkäpä voit pitää siitä mitä sinulla jo on.

KUULUMISIA

Huh, huh. Nyt on vähän huono omatunto, kun huomasin ihan konkreettisesti kuinka kauan on siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. On vaan ollu niin kaikkea ja aika tuntuu menevän niin sikanopeesti, ettei mukana pysy. Faceen olen kuitenkin aika reippaasti päivitellyt juttuja ja kuvia=).

No nyt sitten olen täällä uusissa tiloissa yritykseni kanssa. Avajaiset oli viikonloppuna ja nyt tällä viikolla olen paikalla ollut ensimmäisiä kertoja. Työnteossa on mennyt kyllä nämäkin päivät. Uskomatonta kuinka paljon saa aikaiseksi, kun saa vain tehdä omia juttuja ilman, että vierestä kuuluu miau (eli haluan ulos, ruokaa huomiota....) tai Hau (eli vähä samat kuin edellä tai sitten pahankurinen, järkyttävän iso kissa kiusaa pikkuvauvaa. Eli siis 32kiloista koiraa, joka on ajokoiran ja berninpaimenkoiran sekoitus, kiusaa 5kiloinen, erittäin isolla egolla varustettu Manu-kissa...) Tai sitten vieressä istuu puheripulinen lapsi tai toinen joka haluaa aina ilmoittaa minne menee, tietää mitä äiti tekee jne.. jne... Jokainen jolla on a) eläimiä b.) lapsia tietää mistä puhun ;).

Paljon uutta juttua tulee keväällä. Kahvakuulaa, liikuntaryhmää, ruoanvalmistusta, näistä voit lukea lisää nettisivuiltani. Näitä suunnitellessakin on mennyt aikaa. Kalenteri toisessa kädessä ja toisessa suunnitelma. Mutta näinhän se aina menee. Tuo kahvakuula oli kyllä toisaalta kauheen hauska, kun en oikeastaan ollut ajatellut, että sitä alan vetämään. Mutta sitten yksi pitkäaikainen asiakkaani kävi ekan kerran tiloissani ja katsellessamme tiloja tuumasi ikkunasta katsoessaan, että "jaa, tuossa alat sitten vetämään meille kahvakuulaa". No, sitä tietenkin tarjotaan mitä asiakkaat haluavat eli kahvakuula alkaa 12.4 ja juurikin tuolla ulkona=). Pitää vain ensin vähän tutustua mitä tuolta pihalta oikein löytyy, mutta eiköhän sieltä sen verran löydy tasaista maata, että kahvakuulailu onnistuu. Tavataan siis kahvakuulan merkeissä huhtikuussa!

Omasta treenistä sen verran, että ikävä kyllä olen joutunut toteamaan, että minulle tuo Bikini Challenge on vähän liian suuri haaste :(. Ei niinkään treenien vuoksi, ne on ihan sikamahtavia ja teen niitä nyt ja kyllä jatkossakin. Mutta minulla ei vaan tällä hetkellä ole aikaa treenata noin paljon... Oon nyt tehny varmaankin 10-12 tunnin päiviä yrityksen kanssa ja sitten vielä käynyt tk:ssa sairaanhoitajan hommissa... ja nyt on tilanne se, että vähän alkaa oleen väsy... Joten oon ensin joutunut vähän vähentämään treeniä ja nyt ensi viikolla jätän ainakin toistaiseksi Tk työn, ainakin tauolle.

Mutta jotakin positiivistakin on tapahtunut, ei pelkästään vain negatiivista. Oon ihan älyttömän tyytyväinen tähän päätökseeni laittaa nämä omat tilat ja "tykittää" tätä yritystä. Tämä on se juttu, josta minä nautin aivan suunnattomasti =). Ja nyt alkaa pikku hiljaa asiakkaatkin heräämään, että tällainen yritys on, niin alkaa olemaan töitäkin ihan kivasti. Ja ensi viikolla pääsen kokeilemaan oman epämukavuusalueeni laajentamista.... Aloitan nimittäin ensi viikolla kansalaisopiston jumpan vetämisen. En oo oikein ennen "perusjumppaa" vetänyt, joten siksi ollaan epämukavuusalueella. En oikein kauheasti osaa olla liikuntapuolella "esillä" ja muiden katseiden alla, joten siinä vain tulee, epämukava olo =).Mutta minähän aina sanon asiakkaillenikin, että epämukavuusalueella pitää aina joskus käydä ja tämä on kyllä minulle sitä. Odotan kyllä ihan kamalasti jumpan vetämistä ja palautetta tietenkin mitä saan jumppaajilta. Itse ainakin olen tyytyväinen jumppaan, jonka tein ja odotan innolla, että pääsen sitä vetämään!

Tässäpäs tällaisia pikaisia kuulumisia.

"Muutos on väistämätön,
sano siis elämälle tahdon ja levitä siipesi" 

VIIKONLOPPU MINUN ELÄMÄSTÄNI =)

VAROITUS! Tästä tulee nyt pitkä juttu, koska viime kerrasta on niiiiiiin kauan aikaa ja minun elämässäni on tapahtunut niiiiiiin paljon ;). Eli otahan kahvi- tai teekuppi käteen. Hae oikein hyvä istumispaikka, kaikkein paras ja minun ehdoton suosikkini on sohvannurkka, tyynyjä ja ihanan pehmeä fleecepeitto.



 Eli tässäpäs minun viikonloppuni, alkaen perjantaista.

Kävin tosiaan eilen, eli torstaina katsomassa yritykselleni tiloja. Olen jo pitkään katsellut tiloja ja miettinyt rohkenisinko tehdä sellaisen tempun, että vuokraisin tilat. Olen miettinyt sitä mitä haluan "isona" tehdä? Mitä työtä voisin tehdä kokoaikaisesti? Nythän teen kahta työtä rinnakkain ja onhan se niinkin, ettei näinkään voi koko elämäänsä jatkaa. Vastaus tähän pohdintaani oli, että tätä työtä haluaisin tehdä koko ajan ja yksistään, eli yrityksen hommia hyvinvointialalla.


Kävin muutamaa paikkaa katsomassa, mutta vasta tämä kolmas kolahti. Olen kyllä netistä katsellut tätäkin paikkaa, mutta nyt näin sen ensimmäisen kerran livenä ja se kolahti heti. Tilassa on kaikki mitä tarvitsen! 2 huonetta, luennoille ja toimistolle, keittiö, jossa on liesikin ja kaksi vessaa. Olen aina haavellut, että laittaisin asiakkaiden kanssa ruokaa ja nyt sen voin toteuttaa=). Ja mikä parasta, seinän takana on samankokoinen tila, jota voin tarvittaessa vuokrata kertahinnalla tai vaikka myöhemmin laajentaa, jos tämä paikka osoittautuu omakseni!

Perjantaina olin ensin aamusta asiakkaan kanssa salilla, sitten treenasin itse, söin  ja sitten porhalsinkin uusiin tiloihini maalaamaan. Vein vain mieheni kanssa sinne tärkeimmät tavarat, eli kahvinkeittimnen ja mikron. Elli kahvia tulee ja voi syödä paikan päällä 😋. Eväät vain tekoon ja matkaan. Äitini tuli myös auttamaan. Minullahan sitten ilta vierähti yhdeksään tiloissa ja päätin, että aamulla takaisin.

Lauantaina minulla oli yksi asiakas tapaaminen, joten ajattelin, että heräilen viimestään kahdeksan paikkeilla ja menen maalaamaan. No sen verran innoissaan tieten olin, että heräsin kymmenen yli kuusi. Ensin mietin, että josko vielä pikku hetken nukkuisi.... Mutta seitsemältä olin jo maalaamassa... Äiti tuli taas auttelemaan ja siivoilemaan paikkoja. Voi, että eilisen maalauksen jälki oliki komiaa, tilat muuttuu ihan täysin. Olihan tuo vanha ilme aika kulahtanutkin jo...  Neliöitäkin näyttää tulleen lisää kymmenittäin. Kahden maissa kävin asiakaspariskuntaani tapaamassa, kahvin ja treenin merkeissä. Sitten taas kotiin syömään ja maalaamaan. Ilta menikin siellä. En treenannut itse tänä päivänä, vaikka olisi pitänyt.... Vähän huono omatunto tästä, mutta se maalaaminen oli niin mukavaa, kun sai jälkeä.

VAI MITÄS SANOTTE? 

ENNEN JA JÄLKEEN KUVA 💖











No sunnuntaina heräilin ihan hyvissä ajoin, rippikoululaista kirkkoon hoputtamaan. Tänään olisi sitten iltavuoro osastolla, joten päätin jo eilen, että tänään ei maalata, ei vaikka mikä tulisi. Ja tänään vedetään sitte treenit, kun eilen jäi väliin (huono omatunto pikkuisen istuskeli olkapäällä...😟). Niin ja taidanpa tehdä eilisen treenin kanssa, joska tämän päivän treeni on viikkotreeni ja se on kestoltaan paljon lyhyempi, niin treenikään ei veny ihan mahdottomaksi. No näinhän sitten tein. Aamulla ensin aamupuurot, pikkuhetki kirjallisia, että ruoka ehtii laskea ja niitäkin pitää välillä tehdä. Sitten treenaamaan ja tosiaan kaksi treeniä putkeen. Huh, oli kyllä kovat treenit. Sitten suihkuun, syömään ja kävellen töihin. Niin ja pikku mokakin oli sattunut treenien kanssa... Olin tehny jo kaikki viikon treenit... Ei olisi tarvinnut tehä kuin se viikkotreeni... No tässä tämä fiksu lause, jota aina sanon ; siperia opettaa! Kannattaisiko vilkaista treenivihkoa, eikä luottaa muistiin! 😏


Niin ja tässä samalla vähän ajatuksia tuosta Bikini Challengesta. On kyllä ollu kovat ja hyvät treenit. Aika kova aikatauluttaminen on välillä, että ehtii kaikki tehdä. Mutta kyllä nyt huomasi, että kun on kovaa treenannut, niin eipäs ollu paikat kipeänä vaikka viikonloppuna maalailin varmaankin sen 15-16 tuntia. Alkuun vielä oli pelkkä emännänjakkara eli kuljin edestakaisin ylös ja alas.... Treenit on kyllä tosiaan aika kovia, ihan en vasta-alkajalle suosittelisi ja tämähän onkin tarkoitettu sellaisille, joilla on jo treenitaustaa. Minä teen koko ajan hiukan enemmän aerobisia lenkkejä. Uskon, että siinä on apu siihen, että paikat ei mene kovin tukkoon. Siitä tykkään näissä treeneissä, että ne on melko kompakteja, lyhyitä treenejä. Ite tykkään ennemmin treenata lihaskuntoa lyhyellä ja hyvin intensiivisellä tahdilla, ennemmin kuin pitkillä ohjelmilla. Joissakin liikkeissä oon joutunut vähä käyttään mielikuvitusta, minkä liikkeen otan tilalle, kun paljon treenaan kotona. Mutta kaiken kaikkiaan on ollu tosi mukava treenata "toisen komennossa" eli hyvä kokemus on ollut, ainakin tähän asti.



"Menestyminen ei ole avain onnellisuuteen. 
Onnellisuus on avain menestymiseen,
Jos pidät siitä mitä teet, onnistut varmasti"

-Herman Cain-

ÄITI MÄ OON YLPEE SINUSTA

Tämä otsikon lause on varmaan sellainen lause, jonka jokainen äiti haluaa kuulla. Mulla kävi niin mahtava tilanne, että mun 14v poikani sano mulle näin.

Tilanne oli sellanen, kun olin kotona lähdössä treenaamaan ja laitoin päälle paidan, jota en oo vähään aikaan pitäny. No totesin siinä vain ääneen, että -ohhoh, onpa tämäki nyt iso, kun ennen oli tiukka. Poikani, joka oli siinä vieressä tuumasi -ootki kyllä tosi paljo hoikistunu. Sanoin - kiitos ja tuumasin, että - oon joo. Tähän poikani, siis pahimmassa teini-iässä oleva poika tuumasi -mä oon kyllä sinusta tosi ylpeä. Varsinkin sillon kun mää olin pieni sää olit tosi iso ja nyt oot paljo laihempi.

Voi että oli ihana kuulla jotaki noin ihanaa ja vilpitöntä pojan suusta. Meillä kotona nimittäin puhutaan hyvin paljo ruuasta, liikunnasta ja myös painonpudotuksesta. Meiĺlä syödään normaalia kotiruokaa ja lapset ymmärtää ruoan ja liikunnan merkityksen. Lapset tietää tästä minun projektistani. Toki meidän lapset ei oo mitään pieniä, eli pitää aina miettiä jutut lasten iän mukaan. Periaatteeni on kuitenkin sama, sekä omien lapsieni, että muidenkin ihmisten kanssa se, että en kuitenkaan heidän syömiseensä ja liikuntaan kovin puutu. Jos minulta kysytään mielipidettä, annan sen, mutta muuten pidän aika lailla suuni kiinni. En omia lapsianikaan siis patista painoa pudottamaan tai liikkumaan yhtä paljon kuin minä, jos he eivät itse sitä toivo ja pyydä minulta apua. Olen huomannut sen
tehdessäni tätä työtä ja omastakin kokemuksestani, kun olin ylipainoinen, että jos menee värään aikaan, väärään paikkaa ja väärälle henkilölle sanomaan jotakin sellaista mitä hän ei ole valmis kuulemaan, niin tilanne menee vain huonompaan suuntaan.

Meillä olikin työpaikalla itse asiassa tässä muutama viikko sitten aika mielenkiintoinen keskustelu sanasta lihava. Voiko ja kannattaako sanaa lihava käyttää? Minulta kysyttiin mitä sanaa minä käytän. Isokokoinen, sanoin minä. No isokokoinen voi olla pitkäkin ihminen. Joo kyllä voi, mutta minulle sana lihava on hyvin ruma sana. Isokokoiset ihmiset itse käyttävät kyllä itsestään tätä sanaa, mutta minusta se antaa ihan eri merkityksen, jos sitä käyttää joku toinen... Jos toinen ei ole valmis vielä asialle mitään tekemään, hän on itseensä tyytyväinen, on iloinen ja onnellinen ihminen sen kokoisena kuin hän juuri nyt on.... Luulen, että siitä seuraa vain paha mieli ja ahdistus, jos kovin aggressiivisesti painostaa toista. Toki voi ja terveysalan ammattilaisten velvollisuuskin on kysyä oletko tyytyväinen tämän hetkiseen painoon... Oletko ajatellut, että painoa voisi mahdollisesti vaikka hiukan laskea... Eli ei ihan niin tyrmäävästi. Otin itseni esimerkiksi. Kuten olen usein sanonut, olen kova komentelija. Joten minä itse inhoan, jos minua komennetaan. Jos minulle olisi joku sanonut, että olet lihava, laihduta. Olisin ollut, että joo, en varmasti!! Mutta sitten taas jos tälle ihmiselle sanottaisiin nätisti, annettaisiin hänelle mahdollisuus valita, autettaisiin matkalla, uskon että homma toimisi paljon paremmin. Kuulen tosi paljon juttuja asiakkailtani mitä heille on sanottu. Ja täytyy kyllä sanoa, että ei ole ollut aina niin kaunista kuultavaa.

Jos ihminen on tyytyväinen ja onnellinen, minkä kokoisena tahansa, niin mitä me muut olemme sanomaan heitä lihavaksi tai patistamaan laihdutuskuureille. Joku toinen voi olla toisen valinnoista hyvinkin eri mieltä ja toiselle ne ovat tärkeitä. Paljon kuulen myös toiselta puolelta keromuksia ja olen valmentanut myös hyvin hoikkia ihmisiä. Siis heitä joilla oikeasti on ongelmia sen kanssa, että paino ei nouse. Kaikki sanovat heille, että syö enemmän, sinun pitäisi lihoa, mutta jos paino vain ei nouse. Myös tämänpuolen paino- ongelma on tälle ihmiselle iso ongelma. Kauhistellaan usein, että ootpa sää laiha.... Syötkö sää mitään? Onko sulla joku sairaus? Aika suoraa palautetta ovat hekin saaneet. Joten tässäkin tapauksessa toimii tuo, että ollaan vain ihan omista asioista huolissaan ja annetaan toisten pohtia omia asioitaan ihan rauhassa. Annetaan kuitenkin ihmisten itensä päättää mitä he asialle tekevät, jos tekevät =).





"Sinä olet tähti omassa elokuvassasi. 
Tee siitä onnellinen." 

BIKINI CHALLENGE ALKOI

Nyt on sitten bikini challenge alkanut. Viime viikon torstaina sain ohjelmat ja ensi silmäyksellä tuntui, että treeniohjelma ei ollutkaan niin kova kuin luulin. Treenikertoja oli paljon, mutta aerobista vähemmän kuin mihin olin nyt tottunut. Ajattelin, että mitenkähän tuolla ohjelmalla... Alankohan heti muuttelemaan, kun ei olekaan niin kova kuin luulin... Anelin myös mieheltäni lupaa, että saanhan käydä useammin lenkillä, ihan niinkuin tarvisin siihen jonkun luvat 😂. Olen tosiaan niinkuin jo aiemmin olen sanonut, jääänyt nyt koukkuun tähän kävelemiseen. Tosi hauskaa. Viime viikollakin, kun minulla oli aamuvuoro osastolla, menin sinne kävellen. Eli se tarkoitti sitä, että heräsin puoli kuudelta, lähdin kävelemään kuudelta ja olin työpäikalla puoli seitsemän aikaan. Sitten nopsa vaatteiden vaihto ja syömään, koska olin lähtenyt tyhjällä vatsalla, kuten aina, liikkeelle. Vähän kyllä piti jo työpaikalla himmailla kovaa itsekehua, kun kaikille jaksoin hokea, että reipas tulin kävellen. Ajattelin, että kohta joku jo riemastuu ja lukitsee minut, kehuskelemasta, liinavaatevarastoon😏.

Niin tästä projektin alustahan minun piti puhua, aina vähän juttu hairahtuu. Siis olin tosiaan ajatellut, että treeniohjelma on aika kevyt... Ehkä ajattelin, että olin vähän pettynyt, koska olin odottanut ja puhunut sitä, että saa nähdä kuinka selviän treeneistä.... No ei ollu kyllä pettymys ja joo ei ollut kevyt. Voi pyhä Pietari, että olikin kova treeni. Nyt oli jalkatreeni vuorossa, joka oli kyllä aika lailla alusta loppuu aika kovaa tuskaa (siis positiivisella tavalla, koska rakastan kovia treenejä, siksihän juuri tähän lähdin mukaan) . Tietenkin voi olla sekin tekijä tuossa, kuinka kovalta tuntui, että minulla oli alla 40min spinning treeni asiakkaan kanssa. Mutta uskon kyllä, että treeni on seuraavallakin kerralla kova. Eli ei tarvitse olla pettynyt, ei todellakaan. Siistiä!!

Huomenna olisikin sitten aamulla aerobinen, eli kävelylenkki. Illalla sitten olisikin kaksi ryhmää peräkanaa. Eka kerran nyt ryhmät peräkkäin. Hauskaa nähdä kuinka sujuvasti "vaihto" onnistuu. Vähän sekin jännittää mitä tuo vanha jatkoryhmäni sanoo treenistä. Olen luvannut, ettei se olisi kovin rankka näin ensimmäisellä kerralla, koska ryhmässä on lähes kaikki sellaisia, joilla tämän hetkinen liikunta on hyvin vähäistä. Varovaisesti lähetään siis liikkeelle.

Muistakaahan kaikki jos haluatte aloittaa myös valmennuksessa treenaamisen, niin vielä tämän kuun loppuun saatte valmennukseni aloittamisesta kaupan päälle T-paidan ja joka kuudennen kuukauden puoleen hintaan. Eli ei siis muuta kuin yhteyttä minuun, niin saadaan Sinullekin samanlainen fiilis kuin minulle. Voit kokea sen, että onpas mahtavaa, kun on kunnon treenit ja joku joka tsemppaa tekemään. Lisää tästäkin löydät nettisivuiltani: hyvinvointijaravintovalmennus.nettisivu.org.

"Kyky on se mitä pystyt tekemään.  

Motivaatio määrää sen mitä teet.
Asenne ratkaisee kuinka hyvin teet sen"
-Valmentaja Lou Holtz

TAVOITE

No niin nyt olen valmis sanomaan ääneen tavoitteeni. Tämä asia on ollut mielessäni jo reilusti viime vuoden puolen lopulta saakka. Jotenkin olen sellainen ihminen, että minulla pitää olla jokin tavoite, jota kohti teen töitä. En ole oikein koskaan osannut "vain treenata", "vain pudottaa painoa" jne... Ja olenhan tässä blogissakin paljon avautunut tästä omasta hiukan skitsofreenisestä suhtautumisestani valmennukseeni =). On tosiaan vähän välillä haastavaa ja outoa valmentaa itse itseään, koska päässä käydään ihania keskusteluja valmentajan ja valmennettavan kesken ;). Olen jo pitkään miettinyt ulkoistavani valmennukseni, mutta mihin ja miten....

Nyt kolme kuukautta olen tehnyt töitä tavoitteella; vanhan kehon takaisin saaminen eli rasvaa ja painoa alas. No tämä on kyllä toiminu erittäin hienosti ja tulokset ovat olleet tosi hienoja. Alkuhaasteidemme jälkeen, olemme päässeet tosi hyvin eteenpäin. Ja se on aina tosi ihana, että palautetta on alkanut tulla ihmisiltä, vaatteet sopii taas paremmin ja kaikista tärkein, mulla on ihan törkeen hyvä olo olla, jo nyt! Tosiaan tuossa ennen joulua jo mietin miten jatkan tästä. Mietin jopa oman pt:n palkkaamista. Tuossa ainoa mitä en oikein itse koe omakseni (tämäkin on hyvin yksilöllistä), on se, että valmentaja olisi koko ajan minun mukanani, salilla, lenkillä.... En oikein koe sitä omakseni. Olen enemmän sellainen yksin touhuaja. Ja sitten, koska itselläni on tieto-taitoa, niin yksin treenaaminen onnistuu. Eli siis tästä kapeni jo paljon, nettivalmennus siis.

No sitten toinen asia. Mitä haluan...? Ruokapuolen olen saanut niin hyvin hallintaan, että siihen en koe tarvitsevani ohjausta ja koen sen olevan yksi minun vahvimmista alueistani. Eli riittäisi pelkät treeniohjeet, ilman ravitsemusta. Eli nyt jo isot asiat on mietitty, eli siis treeniohjelmat, ei ravitsemusta. No ikävä kyllä sellaista ei löydy, kaikkiin paketteihin kuuluu aina ravinto-ohjeet, mutta päätin vain jättää ruokapuolen noudattamatta eli menen "omallani" ja treenaan vain ohjeiden mukaan.


Seuraava asia on sitten, kuka valmentaja/ mikä instanssi... No täytyy myöntää, että olen aika iso Jutta ja superdieetti+ kaikki Jutan/ Fitfarmin- ohjelmat fani. Tyyli on aika paljon omanlaistani treenaamista. Eli aika lailla, armoa ei tunneta =). Minua on kuvattu kovaksi treenaajaksi ja valmentajaksi. Mutta olen kyllä tällä tyylillä saanut asiakkaani ylittämään omat rajansa, mikä on mielestäni yksi keskeisimpiä valmennuksen pointteja. Eli siis nyt ollaan sitä mieltä, että Fitfarm olisi minulle sopiva ja tietenkin kaikkein armottomin valmentaja eli Satu Kalmi. Tästä voittekin sitten päätellä jo moni, että maanantaina 16.1 alkaa Bikini Challenge =).

No mikäs on tavoite... Opetan aina tavoitteen pilkkomista. Eli ei kannata välttämättä tehdä itselleen liian isoa tavoitetta kerralla. Toki jonkin iso tavoite tulee olla, mutta on paljon helpompaa pilkkoa tavoitteet pieniin välitavoitteisiin. Minulla iso tavoite on tietyn painon saavuttaminen ja rasvaprosentin lasku. Vielä ainakaan  en ajattele niinkään lihasmassan kasvattamista, mutta jos paino ja rasvaprosentti laskee hyvin, niin voi olla, että lisään senkin tavoitteeseeni. Noita molempia ei vain oikein voi samalla tehdä, koska ruokavalio ja treeni ovat täysin
erilaisia. Ensimmäinen välitavoitteeni on selvitä valmennuksessa loppuun saakka. Eli jaksaa tehdä treenit kuten ohjelmassa sanotaan. Ja siinä jo luultavasti riittää hommaa =).


Kirjoittelen tänne kuinka oma valmennukseni sujuu. Luonnollisesti en tietenkään voi kirjoittaa tarkkoja treeniohjelmia, mutta omia kokemuksiani voin jakaa =).

TREENITAUKO VIRALLISESTI OHI

Nyt on sitten ihan virallisesti treenit taas aloitettu. Täytyy kyllä myöntää, että vähä jännittikin taads treenata. Oikeen itteeki alko huvittamaan, ku aloin päässäni ittee psyykkaamaan. Lähinnä sellasta ajatusta oli, että mitä nyt uskallan tehä, ku on tuota taukoa jo... kolme viikkoa... piti oikein miettiä lujasti, että kuinka kauan tässä on sairastettu =(.  

No treeni meni kyllä odotettua paremmin:). Jalka- selkä ja keskivartalo treeni oli vuorossa. Jalat jakso kyllä hyvin, mutta uskon että seki autto, ku oon kuitenki koko ajan kävelly, tänä aamunakin tunnin lenkin kävin heittämässä. Keskivartalo oli vähä haastavampi, huomaa ettei sitä oo tullu nyt treenattua. Huomenna voi olla vatsalihakset jumissa, luulisin näin. Jaksoin ottaa ennen treeniä saman lämmittelyn, ku aiemminkin eli 5min porraslaitteella, aika täpäkällä tahdilla ja päälle 15min fat burn-ohjelmalla ja jaksoin juosta! Tosi ylläri. Ajattelin, että "henki loppuis" mutta ei lainkaan. Tuo fat burn- ohjelma on ihan sen vuoksi, kun siinä nousee tuo juoksutaso, niin ei tarvi ite koko ajan värkätä ohjelmaa. Minulla onkin tulossa muutoksia omaan treenaamiseen ensi viikosta alkaen, mutta siitä kerron lisää seuraavalla kerralla.... =). 

Illalla sitten alkoi uusi Ruokakaapit KUNTOON-ryhmä. Se on jännä, kun toisaalta voisi ajatella, että aina jännitäis uuden ryhmän aloittaminen, mutta mua ei kuitenkaan koskaa jännitä. Tietenkin sellainen pieni sopiva jännitys on, mutta ei isoa jännitystä. Eniten aina se jännittää, että täyttääkö ryhmään tulevien ennakko- odotuksia ja se minkälainen ryhmä on. Tämä ryhmä on kyllä, jälleen kerran, tosi mahtava. Porukka on hyvin saman henkistä. Ja sekin oli ihan mahtavaa, että jo näin ensimmäisellä kerralla ryhmäläiset sopivat keskenään lenkkireissua =). Siis aivan mieletöntä, kuinka äkkiä he pääsivät tähän ryhmäytymisen ajatukseen, joka on ensiarvoisen tärkeää.

Mietinkin ja oikeastaan vähän oon itse naureskellutkin sitä, että eilen ajattelin, että ryhmät ja niiden vetäminen on aivan mahtavaa, ehkä mahtavinta ja ravitsemus puoli on paras. Mutta sitten ihana valmennusasiakkaani, jonka kanssa ollaan hiukan aikaa nyt taisteltu painon kanssa, raportoi aamulla normaaliin tapaan painonsa ja taas oli tippunut ja jopa kilo viikossa =) =). Olin niin ilonen hänen puolestaan, voi että se tuntu hyvältä. Taustalla on melkein 40kilon pudotus ja nyt tosiaan hetken on paino junnannut. Nyt tein aika radikaalin muutoksen ruokavalioon ja myös treenaamiseen. Ja nyt se antaa palkkaa ja tuntuu ylihyvältä, niinkuin kummityttöni sanoisi ;). Eli siis valmentaminen on parasta ja liikunta... Eiku.... Eli siis täytyy nyt varmaan ajatella samalla tavalla, kuin opiskellessa terveydenhuoltoalaa, että tämäkin on kiva homma, tätä voisi tehdä... Tämäkin on kiva, täälläkin voisi olla töissä... En nimittäin koskaan harjoitteluissa sanonut, etten tätä hommaa koskaaan tekisi, vaan kaikki tuntuivat mukavilta. Eli näköjään tämä kaikki hyvinvointiin, ravitsemukseen tai liikuntaan liittyvä on mun hommaa, koska nautin siitä. 

Nyt sitten pikaiset työnteot, sitten töihin ja taas töihin =). Eli suomeksi, ensin vähän kirjallisia töitä, sitten valmentamaan ja eilen tulleen pikakomennuksen myötä, osastolle iltavuoroon =). Virallisestihan tämä minun ns. loma olisi päättynyt perjantaina, jolloin ensimmäinen vuoro osastolla alkaa, mutta tarvittiin jo tänään, joten sinne siis. On kyllä tosi mukava nähdä työkavereita sieltäkin puolelta. Oonhan minä usein käynyt tervehtimässä ja kahvilla ollessani ambulanssissa, mutta nyt pääsee taas työtä tekemään varmasti maailman mahtavimman työporukan kanssa =). 

OIKEIN MUKAVAA PÄIVÄNJATKOA KAIKILLE! 

TOUHUPÄIVÄ =)

Se on sitte jännä, kun toisina päivinä saa niin kamalasti aikaiseksi ja toisina päivinä on aivan onnetonta edes aloittaminen... Tänään on ollut sellanen päivä, että oon saanu ihan kamalasti aikaiseksi. Loppuviikkoa kohti TO DO- lista laajeni ja laajeni ja oli jo vähän stressiä, myönnettäköön siitä =(. Minä kun olen sellainen tekemättömien- töiden- stressaaja- tyyppi, eli jos on paljon tekemistä tai paljon vaikka töitä viikolle, niin stressaan useita päiviä ennen, että kuinkahan niistä selviän. No onneksi, kun itsensä tuntee, niin olen oppinut tekemään kaikki aina mahdollisimman hyvissä ajoin, niin tätä stressiä ei sitten niin herkästi tule. Tapanani on aloittaa aina sillä tekeminen, että kirjoittelen lapulle ranskalaisilla viivoilla, mitä pitää tehdä ja vähän suuntaa miten. Sitten aina sitä mukaa, kun olen homman tehnyt vedän sen yli. Päivän koho kohta on se, kun saa sitten lopuksi repiä koko lapun. Voi, että se tekee kyllä hyvää!!

Tänään oli työn alla paljon yrityksen hommia, siivoustakin olisi tietenkin ollut, mutta.... Ensimmäisenä hommana oli uuden Ruokakaapit KUNTOON-ryhmän luentojen viimeistely, osallistujien kansioiden tekeminen, eli paljon aluksi tulostushommaa. Tiistaina alkaa sitten uusi ryhmä=). Odotan kyllä niin innolla taas uuden ryhmän lakamista ja uusiin valmennettaviin tutustumista.
Toinen isompi homma oli markkinointisuunnitelma/ ryhmien suunnittelu, jota olen jo kauan
suunnitellut. Kuitenkin aina mainostaminen ja markkinointi on paljon tuloksekkaampaa, kun sen aloittaa hyvissä ajoin. Ja kun on valmiiksi suunnitellut mitä, missä ja milloin, niin homma toimii paljon jouhevammin.

Tänään olikin hyvä päivä tehdä kaikkia tällaisia ajatus- juttuja, kun koko muu perhe oli poissa. Pojat lähti Ouluun jääkiekkoreissulle ja tytöt shoppailemaan, joten sain olla aivan yksin koirien ja kissojen kanssa ja touhuta rauhassa.  Se on kyllä jännä, kuinka vaikeaa minulle aina ovat kaikki tällaiset suunnittelujutut. Ei todellakaan sen takia, etteikö olisi ideoita, ei niitä kyllä on vaikka muille jakaa ja ettenkö tykkäisi tehdä kaikkea tällaista. On tosi mukavaa värkätä ja suunnitella kaikkea, vaikeinta siinä on se, että kaiken pitää olla aina niin siistiä ja visuaalisesti hienoa... Miksi??! Koska eihän tätä suunnitelmaa näe kukaan muu, kuin minä... Mutta se on jännä, kun on vain sen luontoinen, niin ei auta... Suunnitelmasta tuli nyt sitten monen värinen, monta kuviota, erilaisia palleroita yms...=). Ja on hieno. Nyt sitten vain toteuttamaan. Monenlaista uutta kivaa on tulossa keväälle, joten kannattaa seurata sivuja ja pitää korvat sekä silmät auki ;).

Aamun aloitin taas tyypilliseen tapaani, kävelylenkillä. Tällä kertaa en ollutkaan, tavallisuudesta poiketen yksin, vaan ihanan siskoni ja heidän koiransa kanssa. Sisko asuu perheensä kanssa kauepana, niin aina kun ovat käymässä, niin ollaan päivät koko ajan yhdessä. No siskon kanssahan sitten oli niin mukava turista ja kävellä, että lenkki venähti 1,5tunnin mittaiseksi. Kelikin oli kyllä mitä mahtavin, pakkanen on hellittänyt ja ei tuullutkaan oikeastaan lainkaan, kun oltiin niin aikaisten liikkeellä. Tässä olen nyt pientä toivettakin elätellyt, että josko ensi viikolla, vaikka jo alusta pääsisi treenaamaankin, koska vointi alkaa oleen jo paljon parempi. Kamala hinku olisi kyllä jo lähteä.... Ääni on hiukan vielä käheä, mutta yskä ja nuha alkavat olemaan jo takanapäin. On kyllä ollut sitkeä tauti, mutta niinhän tuota on kuulostanut, kun on jutellut ihmisten kanssa, että kovaa tautia on ollut ja sitkeää.


Nyt sitten illaksi on mukavaa, rentouttavaa puuhaa tiedossa eli kavereiden kanssa saunomista=). Tällä kertaa jää vain, ainakin minun osaltani, tuo karaoke väliin, koska ääni ei tosiaan vielä kulje. Muutaman kerran, kun oon autossa yrittänyt laulaa, kun en oo muistanut tätä, niin eihän sieltä tule mitään ääntä=). Pihinää ja kähinää vaan. Mutta jospa sekin tästä suttaantuu. Nyt onkin suuri haaste, kun aloitamme taas laulutunnit opettajan kanssa, kun olen valinnut itselleni niin haastavan laulun, että saa nähdä kuinka käy... Nimittäin Veden alla- laulua aletaan harjoitella.... Mutta olen kyllä sitä jo harjoitellut ja aika kivasti se menee ja odotan innolla, mitä opettaja siitä sanoo. Mukava aloitella taas laulutunnit tauon jälkeen.

Mutta nyt täytyy alkaa valmistautumaan iltaan, ensin syömällä ja sitten vähän pakkailemaan =).

KOVAA PAKKASTA JA LIIKUNNAN ILOA

Olen löytänyt tässä sairastelun lomassa uuden liikuntalajin, niin uskomattomalta kuin se
kuulostaakin. Uusi laji, ei oikeastaan ole uusi, eikä mikään valtavan hieno ja dramaattinen. Sitä on tosi helppo harrastaa. Sen aloittaminen ja harrastaminen onnistuu pienellä rahallisella panostuksella ja sitä voi harrastaa missä vain =). Tätä harrastusta olen nyt harrastanut muutamia kuukausia ja oikeastaan vasta tänään, tuolla kamalassa pakkasessa hoksasin sen; tämä on sikahauskaa ja nautin tästä. Ja tämä laji on kävely! Ihan siis tällainen arkiliikunta, kävely. Ei siis mikään pikakävely tai sauvakävely, ei lenkki- lenkki, vaan ihan vain paikasta toiseen kävely. Ja nyt oon hoksannu senkin, että vaikka en ole pystynyt käymään salilla treenaamassa, vaan olen vain kevyesti kävellyt, niin ruoan pitämällä kondiksessa ja kävelemällä itse asiassa paino on tippunut oikeastaan nopeampaakin ja ei ole ollut missään vaiheessa nälkä tai väsy=).

Mutta ei tässä kuitenkaan olla treenaamista jättämässä, ei, ei todellakaan. Odotan ihan intona sitä, että pääsen taas treenaamaan=) Kunhan olen tämän tuhannenkin taudin ensin selättänyt =(.

Tänään tosiaan kävelin salille, asiakastapaamiseen. Huomasin, että yritin ensin vaikka millä tavalla päästä sinne jollakin muulla tavalla ja ihana asiakkaanikin sanoi tulevansa hakemaan minua. Mutta sitten päätin, että onhan tuota nyt ennenkin kovissa pakkasissa kävelty. Nuorena ei ollut muuta mahdollisuutta. Kävelin tosi paljon kavereille. Minulla oli sellainen ihmeellinen kyky, isäni mielestä, hajottaa kaikista polkupyöristä joita meillä oli, kumit. Ja yleensä sitten, kun olin puhkaissut sen kolmannen pyöränkumin, niin isäni ei suostunut enää korjaamaan sitä, vaan jouduin kävelemään... Ja kun kaverit asuivat reilun viiden kilometrin päässä, niin matkaa tuli=). Vanhemmalla iällä sitten jotenkin on jäänyt ihan peruskävely. Aina pitää lähteä lenkille ja kävellä sata lasissa koko ajan, mahdollisimman pitkästi ja tehokkaasti... Kun tosiasiassa se, että kävelisimme mahdollisimman paljon paikasta toiseen, tulisi siinä "vahingossa" askeleita ja lisäisi meidän aktiivisuuttamme ja myös yleistä hyvinvointia, koska ei tarvitsisi potea huonoa omaatuntoa liikkumattomuudesta. Passiivisuus tappaa meidät. Ja tottahan tämä on. Enää ei kävellä, pyöräillä, hiihdetä niin paljon kuin ennen. Autolla mennään joka paikkaan. Liikuntaakin mennään harrastamaan autolla, vaikka matka ei olisi kuin muutaman kilometrin.

Eli siis päivän mietelause: arkiaktiivisuus kunniaan!!! Kävele itsesi kuntoon!! 

TAKAPAKKIA TULI, MUTTA SIITÄKIN HUOLIMATTA OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA

Uusi vuosi ja uudet kujeet, niinkuin sanontakin sanoo. Takana toistaiseksi viimeinen vuoro pelastuslaitoksella ensihoidossa ja oli kyllä vuoro... Ilman unta meni vuorokausi ja tämä päivä on nyt sitten mennyt nukkuessa. Jotenkin taas oikein konkreettisesti huomasi, kuinka väsynyt sitä ihminen voi olla, kun unta ei saa... Nyt minulla on sitten muutama viikko "lomaa" . Siksi heittomerkeissä, että koko ajan kuitenkin pyöritän yrityksen toimintaa eli  asiakkaita teen ihan normaalisti ja itse asiassa tiistaina alkaa Ruokakaapit kuntoon- jatkoryhmä . Ja uuden ryhmän ilmoittautumisaikakin on vielä auki ja mukaan mahtuu:). Jos siis haluat oppia syömään oikein ja terveellisesti, niin ei muuta kuin ilmoittautumaan. Ilmoittautua voi ensi perjantaihin asti puhelimella, sähköpostilla tai nettisivujen; hyvinvointijaravintovalmennus.nettisivu.org kautta. Nettisivuilta löydät myös lisätietoa valmennuksistani. Olen päättänyt ottaa muutaman valmennusasiakkaan lisää eli nopeus on valttia, jos valmennus kiinnostaa.

Huonoja uutisia sairastelurintamalta. Takapakkia tuli, että kolina kävi. Viime viikolla treenasin, kun ajattelin, että alkaa pikkuhiljaa jo olo helpottamaan... Olo oli jo tosia hyvä, pääkipu. kurkkukipu ja nuha olivat jo olleet useamman päivn kokonaan poissa. No heti treenin jälkeen hiukan tuntui kurkussa. Ajattelin vain, että kuuluu asiaan, kun on ollut sairastelua, mutta... Nuha ja kurkkukipu palasivat ja eilen alkoi pikkuhiljaa ääni kadota :( ja nenä vuotaa ihan tolkuttomasti. Eli kyllähän se poskiontelon tulehdus paholainen nyt sitten iski. Eli taas otetaan rauhallisemmin, pientä kävelyä vain ja josko taudin saisi selätettyä nyt sitten antibioottikuurilla. Kaikilla on ollut kyllä hauskaa tämän minun ihanan viskibasso/ teinipoika- äänen kanssa. Lapset jostakin syystä hyvin tyytyväisiä... Miiksiköhän....? Liittyisiköhän siihen, että ainoastaan matalat, kuiskaavat äänet tällä hetkellä onnistuvat... Ei varmaan liity ;).

Tässä on kyllä ollut hyvää aikaa miettiä omia projekteja ja tehdä yrityksen eteen töitä. Nyt tosiaan olen vähän aikaa kevyemmällä työmäärällä ja panostan yritykseeni. Teen osastolla nyt parin kuukauden ajan 50% listaa, joten aikaa jää hyvin yrityksen toiminnan järjestelemiseen. Ensi viikko on monella tavalla jännittävä. Jatkoryhmä alkaa, jota odotan innoissani, koska me aloitetamme nyt liikunnakin mukaan. Ja sitten aina on jännittävää, kun on ryhmän ilmoittautuminen auki, että tuleeko porukkaa ja minkälaisia ihania asiakkaita saan valmennukseeni.

Oman projektin kulkuun olen ollut myös oikein tyytyväinen. Nyt, kun olen ollut "liikuntakiellossa" eli olen kieltänyt itseltäni liikunnan ;) , niin olen ollut huolissani kuinka projektin käy. Mutta ilokseni olen huomannut, että projekti etenee ihan samalla tavalla tai oikeastaan voisi jopa sanoa, että melkein paremminkin. Paino on laskenut ja olo on syömisen suhteen ollut hyvä =). Eli jos sairastelua ei olisi, niin sanoisin, että olo on todella hyvä! Tästä voi tosiaan päätellä sen, että ruoka on kaiken A ja O, painonpudotuksessa ja - hallinnassa. Liikunta toki auttaa kiinteytymisessä ja painon ylläpitämisessä, mutta pelkästään oikein syömälläkin paino voi laskea=). Suunnitelmiakin on jatkoon, mutta hiukan vielä pidättelen Teitä jännityksessä=). 

Tämä kuva kuvastaa hyvin fiiliksiäni tällä hetkelllä, koska niin monta ovea on auki, mutta todella hankalaa päättää mikä on se ovi josta kuljen... Mutta sen verran olen tässä ihan muutaman viime vuoden aikana huomannut, että asioilla on tapana järjestyä jollakin tavalla ja uskon siihen ja erityisesti uskon itseeni =).